Kupan kehto : prostituutio kansanterveydellisenä ongelmana 1800-luvun wieniläisten lääketieteilijöiden kirjoituksissa

Abstract

Järjestelmiä prostituution säätelemiseksi luotiin 1800-luvulla ympäri Eurooppaa. Wienissä prostituution säätely aloitettiin yli vuosikymmenen jatkuneiden debattien jälkeen vuonna 1873. Julkisen siveellisyyden suojelun ohella prostituoitujen rekisteröintiin ja säännöllisiin terveystarkastuksiin perustuneen säätelyjärjestelmän tavoitteena oli sukupuolitautien, erityisesti kupan, ennaltaehkäisy. Lääketieteilijöillä oli keskeinen rooli sekä säätelystä käydyssä julkisessa keskustelussa että sen käytännön toteutuksessa. Tämä artikkeli tutkii prostituutioon ympäri Eurooppaa kohdistunutta lääketieteellistä ongelmanmäärittelyä ja kontrollia tarkastelemalla wieniläislääkäreiden sekä wieniläisten lääketieteellisten lehtien aiheesta noin vuosina 1850–1873 julkaisemia kirjoituksia. Se liittää prostituutiosta käydyn debatin osaksi yleisempää julkisen vallan terveydenhoidollisen roolin laajenemista sekä lääketieteen ja lääketieteilijöiden yhteiskunnallisen statuksen ja vaikutusvallan kasvua. Artikkeli osoittaa säätelyä tukeneiden wieniläislääkäreiden pyrkineen oikeuttamaan kiistanalaisen järjestelmän esittämällä sen välttämättömänä ennaltaehkäisytoimena, joka oli verrattavissa muihin yhteiskunnallisten, poliittisten ja väestöllisten muutosten leimaamalla aikakaudella ajankohtaisiksi nousseisiin hygieniauudistuksiin. Tukeakseen väitteitään lääkärit vetosivat kupan ominaisuuksiin, kupan ja prostituution välistä suhdetta koskeneisiin oletuksiin sekä valtion velvollisuuteen torjua kansantauteja. Säätelylle myönteisten lääkäreiden kirjoituksissa kuppa ja sen vastainen taistelu saivat erilaisia merkityksiä suhteessa yhteiskuntaluokkaan ja sukupuoleen sekä niihin kytkeytyneisiin moraalisiin arvioihin. Artikkelin lopussa prostituution säätelyä pohditaan esimerkkinä yksilöitä ja ihmisryhmiä eriarvoiseen asemaan asettaneista, kansanterveydellä perustelluista toimintapolitiikoista.