Vallan kolmannet kasvot: Steven Lukesin teoria ja sen kritiikki

Abstract

Tutkin työssäni Steven Lukesin kolmiulotteista valtateoriaa, joka on syntynyt kritiikkinä käyttäytymisen tutkimista painottaville suuntauksille. Lukesin teoria pyrkii syventämään tutkimusta näkymättömämpiin ilmiöihin, kuten miten asioita estetään pääsemästä poliittiseen keskusteluun passiivisella toiminnalla ja huomiotta jättämällä. Aluksi määrittelen lyhyesti mitä valta tarkoittaa tässä yhteydessä. Sen jälkeen esittelen lyhyesti teorioita, jotka ovat pohjana Lukesin työlle. Sitten siirryn itse käsiteltävään teoriaan ja sen kritiikkiin. Lopuksi esitän päätelmäni. Työssäni analysoin teorian vahvuuksia ja heikkouksia Lukesin oman pohdinnan ja teoriaa vastaan kirjoitetun kritiikin pohjalta. Tuoko teoria jotakin lisäarvoa aiempiin valtateorioihin? Kritiikki kohdistuu useimmiten teorian käytännön soveltuvuuteen, siihen kuinka voisimme konkreettisesti tutkia sellaista, mitä ei ole tehty tai mistä ei ole keskusteltu. Tämän takia teoriaa on kritisoitu siitä, että se on vain metafyysistä ja ideologista pohdintaa, jota ei voi empiirisesti ja konkreettisesti tutkia. Lukes itse on sitä mieltä, että se on vaikeaa, mutta mahdollista. Tulin siihen tulokseen, että valtasuhteiden tutkimuksen teorian jako kolmeen ulottuvuuteen ja analyysin syventäminen tekemättä jättämiseen ja poissulkemiseen passiivisella toiminnalla on mielenkiintoinen näkökulma ja voisi tuoda lisäarvoa tutkimukselle, mutta konkreettista näyttöä teorian toimivuudesta ei vielä ole. Siinä mielessä yllä mainittu kritiikki on oikeutettua ja asianmukaista.