Periaatteet, velvoitteet ja edut liikkeessä : systeemiteoreettinen tulkinta lajiliittojen yhdenvertaisuus- ja tasa-arvotyöstä

Abstract

Yhdenvertaisuutta ja tasa-arvoa on viime vuosina lähestytty uusin tavoin ja aiempaa systemaattisemmin niin valtion liikuntahallinnossa kuin liikunta- ja urheilujärjestöissä. Siihen on velvoittanut ennen kaikkea uusi liikuntalaki (390/2015).

Tässä tutkimuksessa tarkastelen, miten liikunnan ja urheilun lajiliitot ovat vastanneet velvoitteeseen edistää yhdenvertaisuutta ja tasa-arvoa. Tutkimuksen tarkoituksena on tukea yhdenvertaisuudesta ja tasa-arvosta käytävää liikuntakulttuurista ja -poliittista keskustelua.

Lajiliitot toimivat osana muutoksessa olevaa yhteiskuntarakennetta, jota tulkitsen Niklas Luhmannin systeemiteorian ja sen edelleen kehittelyjen avaamasta käsitteellisestä perspektiivistä sosiaalisena järjestelmänä. Keskeiseksi tarkastelukohteeksi nostan lajiliittojen ja valtion liikuntahallinnon välisen rakenteellisen kytkennän. Yhdenvertaisuutta ja tasa-arvoa lähestyn tutkimuksen teoreettisessa viitekehyksessä paitsi juridisina ja eettisinä periaatteina myös moniulotteisina ja kontekstiinsa sidonnaisina käsitteinä ja ilmiöinä.

Analysoin lajiliittojen yhdenvertaisuus- ja tasa-arvotyön sisältöjä, merkityksiä, strategioita ja legitimointia teoriaohjaavan sisällönanalyysin menetelmällä. Tutkimusaineisto koostuu 15 yhdenvertaisuus- ja tasa-arvosuunnitelmasta, jotka lajiliitot ovat laatineet valtionavustushakemustensa liitteeksi. Aineisto edustaa yhteensä 21 lajiliiton tulkintoja yhdenvertaisuuden ja tasa-arvon edistämisestä.

Sisällönanalyysin yhteenvetona esitän, että (1) lajiliittojen yhdenvertaisuus- ja tasa-arvotyö on laji-, lajikulttuuri- ja organisaatiokeskeistä; (2) lajiliittojen yhdenvertaisuus- ja tasa-arvotyö on pragmaattista; (3) lajiliitot ovat teorialähtöisesti tyypiteltävissä yhdenvertaisuus- ja tasa-arvotyön strategisilta lähestymistavoiltaan; sekä (4) aineistolähtöisesti on havaittavissa lajiliittojen tyypillisesti noudattamia ja hyödyntämiä yhdenvertaisuus- ja tasa-arvotyön strategioita.

Tutkimus osoittaa, että lajiliittojen sisällöiltään moninainen ja monitasoinen yhdenvertaisuus- ja tasa-arvotyö saa legitimointinsa varsin yhteneväisistä perusteluista. Lähes poikkeuksetta lajiliitot kommunikoivat yhdenvertaisuudesta ja tasa-arvosta moraalisina periaatteina, juridisina velvoitteina ja toiminnallisina etuina. Merkityksensä yksittäiset yhdenvertaisuus- ja tasa-arvokysymykset saavat kunkin lajiliiton omassa kommunikaatioprosessissa.

Tutkimuksen perusteella vaikuttaa siltä, että yhdenvertaisuus- ja tasa-arvosuunnittelun velvoite on melko luontevasti asettunut osaksi lajiliittojen sisäisiä prosesseja.