Voimaominaisuuksien muutokset 76-83 -vuotiailla miehillä

Abstract

Johdanto. Ikääntyminen tuo mukanaan erilaisia haasteita. Tällöin luut alkavat haurastua sekä aistit heikentyä. Ikääntymisen on huomattu vaikuttavan fyysisen suorituskyvyn muuttujiin. Iän myötä voimatasojen sekä toimintakyvyn on havaittu laskevan, mutta on myös huomattu, että erilaisella harjoittelulla voidaan parantaa suorituskykyä myös ikääntyessä. Voimaharjoittelun on havaittu parantavan muun muassa lihasten laatua ja voimatasoja. Harjoittelun on myös havaittu parantavan päivittäisistä askareista suoriutumista. Ikääntymisen muutosten nopeuteen vaikuttaa muun muassa perimä ja näin ollen ikääntyminen tapahtuu jokaisella omaa tahtia. Tässä työssä tutkittiin ikääntymisen ja voimaharjoittelun vaikutuksia ikääntyvillä miehillä 10 vuoden aikana. Menetelmät. Tutkittavat olivat Jyväskylässä asuvia iäkkäitä miehiä, jotka olivat osallistuneet ensimmäisiin mittauksiin vuonna 2007. Tällöin heidät oli jaettu voimaharjoitteluryhmään, joka harjoitteli vuoden, sekä kontrolliryhmään. Ensimmäisen vuoden ohjatun voimaharjoittelujakson jälkeen osa tutkittavista jatkoi voimaharjoittelua koko kymmenen vuoden seurantajakson ajan. Kymmenenvuotismittauksiin osallistui 24 tutkittavaa (ikä 78.8 ± 2.1 vuotta). Mittaukset suoritettiin samalla tavalla jokaisena mittausvuotena (2007, 2008, 2009, 2011, 2014 ja 2017). Tutkittavien kehonkoostumusta tarkasteltiin eri mittausmenetelmillä kuten DXA:lla, ultraäänellä, bioimpedanssilla, ihopoimumittauksella sekä heiltä mitattiin vartalon ympärys, paino sekä pituus. Veriarvot otettiin laskimoverinäytteestä ja suorituskykymuuttujilla tarkasteltiin voimatasojen sekä muiden fyysisten ominaisuuksien muutoksia. Näitä mittauksia oli porrasjuoksu, tuolilta nousu, isometriset voimatestit, dynaaminen jalkaprässi ja staattinen hyppy. Aineisto analysoitiin tilastollisesti käyttäen IBM SPSS Statistics 22.0 -ohjelmaa. Tulokset: Ikääntymisen havaittiin vaikuttavan suorituskykymuuttujiin. Suorituskykymuuttujat laskivat ikääntymisen myötä. Voimaharjoittelu paransi porrasjuoksun aikaa tilastollisesti merkitsevästi ilman lisäpainoja ja viiden kilogramman lisäpainoilla suoritettuina (p < 0.05). Kymmenen vuoden aikajaksolla tarkasteltaessa ilman painoja, viiden sekä 10 kilogramman lisäpainoilla tehdyt porrasjuoksut kuitenkin hidastuivat tilastollisesti merkitsevästi (p < 0.001). Myös muilla voima/suorituskykymuuttujilla havaittiin sekä tulosten parantumista voimaharjoittelun myötä että tulosten heikkenemistä ikääntymisen myötä. Testosteronipitoisuus ei muuttunut ikääntymisen myötä merkitsevästi, mutta SHBG kasvoi 10 vuodessa (p < 0.001). Pohdinta. Tässä pro gradu -tutkimuksessa selvitettiin ikääntyvillä miehillä kymmenen vuoden aikana tapahtuneita muutoksia kehon koostumuksessa, lihasten voimatasoissa sekä muissa suorituskykymuuttujissa. Tulokset osoittavat, että voimaharjoittelu on merkityksellistä myös vanhemmalla iällä. Voimaharjoittelulla pystytään estämään voima-arvojen ja suorituskyvyn heikkenemistä. Tulokset heikkenivät seurantajaksolla eniten heillä, jotka olivat aiemmin harjoitelleet, mutta olivat joutuneet joko lopettamaan harjoittelun tai vähentämään sitä.

Introduction. Several challenges arise when getting older. Bones become perish and senses weaken. Aging affects the physical performance: strength levels and functional capacity decline. However, it has been noted that different training can improve the physical performance even in older people. Strength training has been shown to improve also the quality and strength of the muscles. Daily living activities are also improved as a result of training. The speed of aging process is individual, since genome among other things has an effect on it. In this study, the effects of aging and strength training in the elderly were investigated over a 10-year period. Methods. The subjects were elderly men living in Jyväskylä. They had participated in the measurements first time already in 2007. They were divided into a strength-training group and to a control group. After a first year instructed strength-training period some of the trainees continued their strength training throughout the ten years follow-up period. There were 24 subjects taken part in 10- year measurements. The measurements were performed in the same manner each year of measurements (2007, 2008, 2009, 2011, 2014 and 2017). The subjects’ body composition was studied by using different measurement methods, such as DXA, ultrasound, bioimpedance, skinfold measurement. Body circumference, weight and length were also measured. Blood samples were taken from the venous blood sample and the changes of performance variables were observed. The performance variables included stairs rise, chair rise, isometric strength tests, dynamic leg press and static jump. The data was statistically analyzed by using the IBM SPSS Statistics 22.0 program. Results. Aging did affect on performance variables. The performance variables decreased with aging. Strength training improved statistically significantly the time of the stair rise with no additional weight and with the extra weight of five kilograms (p < 0.05). However, the time of the stair rise with and without extra weight decreased statistically significantly (p < 0.001) during the ten-year period. Similar changes were also observed in other strength and performance variables. Testosterone levels did not change significantly with age but SHBG (sex hormone-binding globulin) increased during the 10- year period (p < 0.001). Discussion. This master´s thesis investigated the changes in body composition, muscle strength and other performance variables in old men for ten years. The results show that strength training is relevant to older men, too. Strength training can prevent weakening of force values and performance. In the followed-up period, the results were most affected by those who had previously been trained but had had to stop or reduce training.