Television äänen muutos teknologisessa kehityskulussa : paikallaan pysyviä ja liikkuvia television äänen käyttömuotoja

Abstract

Television ääni on merkittävästi muuttumassa. Analoginen ääni on perinteisesti ollut yhdensuuntaista −lähettäjältä–vataanottajalle –suuntaista, ja välittäminen on ollut ylhäältä–alas –muotoista. Enää ei ole kyse pelkästään äänen välittämisestä vaan myös käytöstä.

Tutkimuksessa selvitettiin, millaisia television äänen uudet käyttömuodot voisivat olla ja mitä hyötyä niistä on käyttäjälleen. Tutkimusmenetelmänä käytettiin asiantuntijahaastattelua. Tutkimusta varten haastateltiin 10 digitaalisen television ja äänen asiantuntijaa. Haastattelussa käytettiin kyselykaavaketta ja haastattelunauhuria. Käytetyn kirjallisuuden pohjalta nousi esiin rajoituksia ja mahdollisuuksia äänen käyttömuotojen toteutuksen suhteen. Rajoitukset liittyivät käytettyihin kapasiteetteihin ja mahdollisuudet toteuttaa vammaisille ja vanhuksille äänipalveluja. Tärkeimmäksi lähteeksi muodostui kuitenkin asiantuntijahaastattelu.

Omien näkökulmien ja asiantuntijahaastattelujen pohjalta esiin nousi useita toteutuskelpoisia television äänen käyttömuotoja. Julkiselle sektorille sellaisia olivat esimerkiksi äänikirjat, hälytysäänet, tiedotukset, äänitekstitys pääkielillä, monikanavaääni ja ääniarkistot. Kaupalliselle sektorille puolestaan sopivat asunnon valvonta, multimediatuotteet, pankkipalvelut, videokonferenssit, VoIP ja äänen lataustoiminnot.

Television äänen käyttömuodot jakaantuvat neljään osa–alueeseen, joita olivat radio– ja televisio–ohjelmat, kommunikaatiopalvelut, informaatiopalvelut ja muut äänen käyttömuodot. Edellä mainitut osa–alueet jakautuvat edelleen julkisen ja kaupallisen sektorin palveluihin.

Television ympäristöön ja laajakaistaverkkoon voitaisiin tuottaa äänen käyttömuotoja enemmän kuin asiantuntijahaastattelujen pohjalta tuli esille. Esimerkiksi monikanavaäänen ääniraidat voisivat tarjota käyttäjälle monia hyödyllisiä mahdollisuuksia. Toimintoja voisi valita niiden kautta tai ne voisivat sisältää myös informaatiota.

Television sound is in the process of changing dramatically. Analogue television sound has been broadcast one–way – from broadcaster to receiver, and the idea of broadcasting has been top–down. Television sound is no longer a question simply of receiving, but also of using.

Based on the expert interview, there appeared an opportunity to evaluate the value and potential of television sound applications. I related my own opinions to the ideas of the experts. This study investigated which kind new television sound applications could be and what value they can offer to the user. An expert interview was used as a research method. 10 digital television and sound experts were interviewed. Questionnaire and recorder were used as tools in the interview. Based on literature used, possibilities and constraints for the use of sound applications were emerged. Constraints related to the capacity utilized and the opportunities to offer voice services for disabled and elderly. The most important source was, however, an expert interview.

Digital television has good potential to offer sound services. Stationary Sound Applications are used in the home environment, including PCs, Internet and digital television. Mobile Sound Applications are the sound applications used outside and in public places. All mobile systems can be connected to cellular phones and laptops. Sound applications allow interaction between digital television and a connected PC, connected to digital television.

From digital television we can get television and radio programs, communication services, information services and other sound applications. Digital television´s sound applications could have application in both public and commercial–sectors, both of which could offer services to citizens using either stationary or mobile solutions.

Sound applications could be home alarms, multimedia, banking services, video conference, VoIP and recording possibilities. Surround Sound is coming to the digital television environment, and should be seen as a means of using the sound, rather than simply listening to it.