Hoivatyö muutoksessa : suomalainen vanhustyö pohjoismaisessa vertailussa

Abstract

NORDCARE2-tutkimushanke on pohjoismaisen tutkijaryhmän vuonna 2015 toteuttama uusintatutkimus kymmenen vuotta aiemmasta tutkimuksesta, joka tuotti ensimmäistä kertaa vertailukelpoista tietoa hoivatyön työtehtävistä ja työolosuhteista eri Pohjoismaissa. Tämä raportti esittää hankkeen keskeisimmät tulokset suomalaisen hoivatyön näkökulmasta. NORDCARE2-hankkeen kyselyaineisto kerättiin syksyllä 2015. Suomessa tutkimuksen otoksena toimi molemmilla kerroilla Superin, JHL:n ja Tehyn vanhustyötä tekevästä jäsenkunnasta tehty satunnaisotos. Sairaanhoitajat eivät sisälly tutkimukseen. Vuonna 2005 kysely lähetettiin Suomessa, Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa kussakin 1200 vastaajalle ja vuonna 2015 2000 vastaajalle. Vuonna 2005 tutkimuksen vastausprosentti oli 72 ja kymmenen vuotta myöhemmin 55 prosenttia. Henkilökunnan ikärakenteessa on tapahtunut muutos, kun yksi suuri ikäluokka on vuoden 2005 jälkeen jäänyt eläkkeelle ja nuoret työntekijät ovat tulleet tilalle. Tämä sukupolvenvaihdos on nostanut myös henkilökunnan koulutustasoa. Raportin tulokset osoittavat useita huolestuttavia kehityssuuntia suomalaisessa vanhushoivatyössä. Jotkut yksittäiset asiat ovat muuttuneet myönteiseen suuntaan, mutta yleiskuva suomalaisen vanhustyön tilasta ja kehityksestä on negatiivinen. Ympärivuorokautisessa hoivassa eli laitoshoidossa ei ole juurikaan tapahtunut positiivista kehitystä ja kotihoidon työolosuhteet ovat heikentyneet aiemmasta. Kotihoidossa on tapahtunut vuosien 2005 ja 2015 välillä enemmän muutoksia kuin laitoshoidossa. Asiakasmäärät ovat nousseet jokaisessa työvuorossa merkittävästi ja tämä on johtanut suomalaisen kotihoidon työntekijöiden työpaineen nousuun Pohjoismaiden korkeimmalle tasolle. Kiristynyt työpaine näkyy sekä palkallisen että palkattoman ylityön lisääntymisenä. Luottamus kotihoidon työntekijöiden ja heidän esimiestensä välillä on kärsinyt, sillä työntekijät ovat kokeneet vaikutusmahdollisuuksiensa ja esimiehen tuen vähentyneen ja samaan aikaan työhönsä kohdistuvan kontrollin lisääntyneen. Kotihoidon työntekijät ovat aiempaa huomattavasti huolestuneempia terveydestään ja turvallisuudestaan. Samaan aikaan väkivalta ja sen uhka sekä myös seksuaalinen häirintä ja työntekijöihin kohdistuva kritiikki ovat nousseet Suomen kotihoidossa selvästi muita Pohjoismaita yleisemmiksi. Suomalainen kotihoidon henkilökunta on myös sairauslomilla muita maita enemmän. Suomalaiset työntekijät ovat myös Pohjoismaiden kriittisimpiä hoivan laadun ja yksilöllisyyden suhteen. Työntekijöiden riittämättömyyden tunteet ovat kasvaneet, koska he eivät koe pystyvänsä tarjoamaan asiakkailleen riittävää hoitoa ja henkilöstön vähäisyyden pelätään usein aiheuttavan riskejä asiakkaille. Kaiken kaikkiaan kotihoidon työntekijät arvioivat työolosuhteittensa viimeaikaisen kehityksen olleen kielteistä. Tämän tuloksena nykyisen työnsä lopettamista vakavasti harkitsevien osuus on kaksinkertaistunut kymmenessä vuodessa ja vuonna 2015 jopa kaksi viidestä (41 %) kotihoidon työntekijästä harkitsi lopettamista. Laitoshoidon (ml. erimuotoiset asumispalveluyksiköt) puolella kymmenen vuoden aikana tapahtuneet muutokset ovat olleet vähäisempiä, mutta toisaalta lähtötilanne oli

4

laitoshoidossa monessa suhteessa kotihoitoa heikompi. Muiden Pohjoismaiden laitoshoitoyksiköiden henkilöstömitoitus oli vuonna 2015 arkisin päivävuorossa 26–65 prosenttia Suomen yksiköitä korkeampi. Iltavuorossa Ruotsin ja Norjan hoitoyksiköiden henkilöstömitoitus oli puolestaan 49–60 prosenttia korkeampi kuin Suomessa ja Tanskassa. Työ laitoshoidossa on raskaampaa kuin kotihoidossa, ja henkilökunnan fyysiset ja henkiset rasitusoireet ovat hyvin yleisiä. Huomattava muutos on ollut laitoshoidon työntekijöiden kasvanut huoli omasta terveydestään ja turvallisuudestaan. Väkivaltaa tai sen uhkaa viikoittain kokevien osuus on kaksinkertaistunut kymmenessä vuodessa ja oli vuonna 2015 peräti 40 prosenttia. Väkivallan lisäksi myös seksuaalinen häirintä on suomalaisissa laitoksissa lisääntynyt ja on jo yleisintä Pohjoismaissa.

Kuten kotihoidossa, suomalaiset hoivatyöntekijät ovat laitoshoidossakin Pohjoismaiden kriittisimpiä hoidon yksilöllisyyden sekä asiakkaille aiheutuvien riskien suhteen. Suomessa ja Tanskassa kaksi viidestä laitoshoidon työntekijästä ei itse haluaisi vanhana ottaa vastaan oman yksikkönsä tarjoamaa apua. Työntekijöiden kokema työn kontrollointi on kasvanut myös laitoshoidossa ja samaan aikaan vaikutusmahdollisuudet oman työn organisointiin ovat vähentyneet. Hoitajien näkemys työn saamasta arvostuksesta oli heikolla tasolla niin 2005 kuin 2015. Myös laitoshoidossa suomalainen henkilökunta katsoo työolosuhteidensa heikentyneen aiemmasta, ja työnsä lopettamista harkitsee tässäkin ryhmässä lähes kaksi viidestä (38 %).