Jaakko Hanhikoski. 2018. Kahdentoista viikon voima- ja tehtäväkohtaisen anaerobisen harjoittelujakson vaikutukset sotilaan hermolihasjärjestelmän suorituskykyyn. Liikuntabiologian tieteenalaryhmä, Jyväskylän yliopisto, valmennus- ja testausopin pro gradu -tutkielma, 62 s.
Tutkimuksen tausta ja tarkoitus. Nykyaikaisen taistelukentän vaatimuksiin kuuluu olennaisesti anaerobinen suorituskyky johtuen korkean intensiteetin suorituksista ja raskaista kantamuksista. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli verrata tehtäväkohtaisen anaerobisen harjoittelun, voimaharjoittelun ja tavanomaisen varusmiesten liikuntakoulutuksen vaikutuksia hermolihasjärjestelmän suorituskykyyn, kehonkoostumukseen ja sotilaan tehtäväkohtaiseen fyysisen suorituskykyyn, sekä tarkastella hermolihasjärjestelmän suorituskyvyn ja kehonkoostumuksen suorituskyvyn yhteyttä suorituskyvyn muutoksiin tehtäväsimulaatioradalla.
Tutkimusmenetelmät. Tutkittavat olivat varusmiehiä 2/15 ja 1/16 saapumiseristä Kainuun Prikaatin 1. Jääkäri
komppaniasta, mistä muodostettiin kolme ryhmää: tehtäväkohtainen-
(T, n= 17), voimaharjoittelu- (V, n= 15) ja kontrolliryhmä (K, n= 10) (N = 42, ikä 20 ± 1 v, pituus 1,80 ± 0,06 m, paino 72,7 ± 9,5 kg, rasvaprosentti 11,6 ± 4,7 % ja kehonpainoindeksi 22,5 ± 2,5). Kahdentoista viikon tutkimusjakson aikana tutkittavat harjoittelivat 0–3 kertaa viikossa joukkueiden kouluttajien valvomana. Tutkimuksessa mitattiin kehonkoostumusta, hermolihasjärjestelmän suorituskykyä, sekä tehtäväkohtaista suorituskykyä tehtäväsimulaatioradalla.
Tulokset. Tutkimusjakson aikana havaittiin kasvua kehonkoostumusmuuttujien osalta kehon massassa (V: 2,1 % (p<0,01); T: 1,0 %; K: 0,2 %) ja kehon rasvattomassa massassa (T: 1,4 % (p<0,05); V: 1,3 %; K: 0,6 %). Hermolihasjärjestelmän suorituskykytesteissä havaittiin maksimaalisen voimantuoton kasvua isometrisessä jalkaprässissä (T: 11,1 % (p<0,01); V:
6,6 %; K:4,9 %) ja penkkipunnerruksessa (V: 6,7 % (p<0,001); T: 2,5 %; K: 1,9 %), sekä kuuden sekunnin polkupyöräergometritestissä huippu- (T: 5,6 % (p<0,01); V: 4,0 % (p<0,05); K: 5,5 % (p<0,05)) ja keskitehossa (V: 4,9 % (p<0,05); T: 2,9 %; K: 2,7 %). Myös kevennyshypyn nousukorkeudessa havaittiin parannusta (T: 4,8 % (p<0,05); V: 6,1 % (p<0,05); K: -3,4 %) samoin kuin 60 sekunnin etunojapunnerrustestissä (K: 24,3 % (p<0,01); T: 13,6 %; K: 6,4 %). Tehtäväsimulaatioradan suoritusten kokonaisajoissa havaittiin parannusta ensimmäisen (T: -13,0 % (p<0,01); V: -8,5 % (p<0,01); K: -4,1 %), toisen (T: -18,5 % (p<0,001); V: -14,5 % (p<0,001); K: -12,9 % (p<0,001)) ja kolmannen suorituksen osalta (T: -20,4 % (p<0,001);
V: -18,9 % (p<0,001); K: -13,9 % (p<0,05). Muutosten välisten korrelaatioiden tarkastelussa suoritusten kokonaisajan kehitykseen tehtäväsimulaatioradalla oli merkitsevimmin yhteydessä tehontuoton parannus kuuden sekunnin polkupyöräergometritestissä (r= -0,52–(-0,77), p<0,05) ja parannus kevennyshypyn nousukorkeudessa (r= -0,62–(-0,66), p<0,05).
Johtopäätökset. Tutkimuksen tulosten perusteella sekä tehtäväkohtainen harjoittelu- että voimaharjoittelu kehittävät hermolihasjärjestelmän ja tehtäväkohtaista suorituskykyä. Tulokset antavat tukea nykyaikaisen taistelukentän vaatimusten mukaisen anaerobisen suorituskyvyn kehittämiselle voima- ja tehtäväkohtaisella harjoittelulla, joilla saadaan aikaan positiivisia muutoksia sotilaan kehonkoostumuksen ja tehtäväkohtaisen suorituskyvyn näkökulmasta.
Asiasanat: voimaharjoittelu, tehtäväkohtainen, sotilaan suorituskyky, varusmieskoulutus
...
