Asiantuntijana riittävän lähellä ja läsnä : lapsensa menettäneen vanhemman eettinen kohtaaminen sosiaalityössä

Abstract

Pro gradu -tutkielmani aiheena on lapsensa menettäneen vanhemman eettinen kohtaaminen sosiaalityössä. Suomalaisessa sosiaalityön tutkimuksessa tiedetään vain vähän lapsensa menettäneiden vanhempien menetyskokemuksista ja tuen tarpeista aihepiirin tutkimuskatveesta johtuen. Laadullisessa tutkimuksessani selvitän vanhempien kokemuksia kohtaamisistaan sosiaalityöntekijöiden kanssa ja sitä, miten surevan vanhemman eettinen ja arvokas kohtaaminen toteutuu asiakassuhteessa. Tutkimuksen tarkoituksena on tuottaa tietoa lapsensa menettäneistä vanhemmista sosiaalityön asiakkaina ja heidän tuen tarpeistaan. Empiirinen aineistoni koostuu viidestä kirjoitelmasta ja kahden vanhemman parihaastattelusta sekä yhden vanhemman syvähaastattelusta. Tutkimusaineistoa analysoin lähilukemalla ja teemoittelemalla, joka perustui tutkimuksessani käyttämään Sarah Banksin (1995; 2006) jaotteluun asiakkaan eettisestä kohtaamisesta.

Tutkimukseni osoittaa, että vanhempien kokemukset kohtaamisista kanssa jakautuvat korostetusti kahteen eri teemaan. Näitä ovat eettinen kohtaaminen sekä kielteiseksi koettu, haavoittava kohtaaminen, jossa surevan aitoa kohtaamista ei synny lainkaan. Nimitän tätä byrokraattiseksi ohittamiseksi. Vanhemmat odottavat sosiaalityöntekijältä hyvää valmistautumista heidän kohtaamiseensa, kiireetöntä, empaattista ja kunnioittavaa suhtautumista sekä oman asiantuntijuutensa aktiivista hyödyntämistä heidän auttamisekseen. Vanhemmat arvostavat sosiaalityöntekijän inhimillistä asiantuntijuutta.

Vain kolmen vanhemman kohdalla voidaan heidän kertomuksistaan tulkita, että eettinen ja arvokas kohtaaminen on toteutunut. Tällöin kohtaamisesta muodostuu myönteiseksi koettu, surevaa tukeva ja jopa voimauttava kokemus. Byrokraattinen ohittaminen muodostuu eettisen kohtaamisen vastakohdaksi. Lähes kaikissa kohtaamisissa korostuu sosiaalityöntekijän palveluohjauksellinen työote. Kokonaisvaltainen tilannearvio, psykososiaalinen työote ja tarvittavan jatkotuen järjestäminen surevalle ovat vanhempien kokemuksissa marginaalisia, mutta olennaisia eettisessä kohtaamisessa. Tutkimukseni perusteella voidaan todeta, että Banksin teoria asiakkaan eettisestä kohtaamisesta käytäntöön sovellettuna tukee hyvin surevien vanhempien ammatillista auttamista, jonka ytimessä on kunnioittava suhtautuminen surevan ainutlaatuiseen menetyskokemukseen. Sosiaalityössä on tarpeen vahvistaa ymmärrystä surusta kokonaisvaltaisena kokemuksena, joka jättää syvällisiä jälkiä vanhemman ja koko perheen elämänkulkuun. Parhaimmillaan sosiaalityö auttaa surevaa kokonaisvaltaisesti ja tukee hänen merkityksenantoa menetyskokemukselleen sen tilanteiset, yhteiskunnalliset ja kulttuuriset yhteydet huomioiden.