Digitaalinen työhyvinvointi-interventio : tapaustutkimus

Abstract

Liikunta ennaltaehkäisee tutkitusti monia sairauksia ja parantaa stressin sietoa, ja näin auttaa pitämään ihmiset pidempään työelämässä. Teknologia passivoi ihmisiä, mutta sitä voidaan käyttää myös aktivoimaan ihmisiä. Aiemmin mobiilia mediaa (sovellukset, selain, tekstiviestit) ihmisten valmennustarkoituksesssa on tutkittu vain pelkän automaattisen sovelluksen tai tekstiviestien välityksellä. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, voidaanko työhyvinvointi-interventiossa täysin etänä siten, että sovelluksen välityksellä tutkittavia tukee oikea ihminen toisessa päässä, saada ihmiset motivoitua liikkeelle yhtä hyvin kuin siten, että heillä on valmentaja kasvotusten käytössä ja mitä tapahtuu pelkän sovelluksen varassa jos valmentajaa ei ole ollenkaan. Tutkimukseen osallistui kolmen pk-yrityksen työntekijät siten, että yksi ryhmä (n=49) sai käyttöönsä pelkän sovelluksen, jonne valmentajat tekivät heille yksilöllisesti räätälöidyt hyvinvointiohjelmat, mutta eivät olleet kontaktissa tutkittaviin tämän jälkeen, toinen ryhmä (n=10) sai käyttöönsä sekä sovelluksen että valmentajan sovelluksen päähän chat-palvelun välityksellä ja kolmas ryhmä (n=48) sai käyttöönsä sovelluksen, valmentajan sovelluksen kautta ja valmentajan kasvotusten. Kuntotason ja stressin muutoksen mittaamiseen käytettiin Firstbeat Technologies Oyn sykevälivaihteluun perustuvaa kokonaishyvinvointia kuvaavaa indeksiä. Pelkän sovelluksen varassa ollut ryhmä paransi hyvinvointi-indeksiään eniten, sovelluksen ja etävalmennuksen saanut ryhmä pysyi samoissa ja kasvotusten valmennettu ryhmä huononsi indeksiään keskiarvoisesti. Työkyvyn oma-arvio oli lopussa paras pelkän sovelluksen varassa olleella ryhmällä, huonoin sovelluksen ja etävalmennuksen varassa olleella ryhmällä ja sama kuin alussa kasvotusten valmennetulla ryhmällä, mutta erot eivät olleet tilastollisesti merkitseviä. Myös intervention aikaiset liikuntaminuutit ja säännöllinen liikunnan harrastaminen käyttäytyivät samansuuntaisesti: pelkän sovelluksen varassa olleella ryhmällä oli eniten liikuntaminuutteja intervention aikana, kasvotusten valmennetulla ryhmällä toiseksi eniten ja etänä valmennetulla ryhmällä yksi liikuntakerta. Liikuntaminuuttien osalta pelkän sovelluksen varassa olleen ja sovelluksen ja etävalmennuksen varassa olleen ryhmän välinen ero oli tilastollisesti merkitsevä (p=0.001) ja sovelluksen ja etävalmennuksen varassa olleen ja näiden lisäksi kasvotusten valmennusta saaneen ryhmän välinen ero oli tilastollisesti merkitsevä (p=0.001). Näitä tuloksia täytyy tulkita varauksella, sillä data oli kaikissa muissa muuttujissa paitsi Firstbeat-indeksissä täysin anonyymiä ja yksilöimätöntä, joten ei ole tiedossa, ketkä alussa vastanneista olivat lopussa mukana ja lopussa oli osa myös uusia ihmisiä. Kävi myös ilmi, että suuri osa tutkittavista tavoitteli interventiossa muita asioita kuin liikunnan lisäämistä, esimerkiksi kokonaiskuormituksen vähennystä ja unirytmin korjaamista. Moni tutkittava myös keskeytti intervention mm. työpaikan vaihdon tai pitkän sairasloman takia, joten hypoteesin kannalta kriittisimpään ryhmään jäi vain 4 tutkittavaa loppuun asti. Tässä ryhmässä oli myös haasteita tutkimuksen aikataulutuksessa, lisäksi yrityksen johto ei ollut sitoutunut interventioon ja työtilanne oli niin kireä, että interventio oli välillä 1.5 kk tauolla. Valmentajat myös unohtivat tässä ryhmässä yhteydenotot valmennettaviin kesän ajaksi kokonaan. Tutkimuksen lopputulema viittaa siihen, että työhyvinvointi-interventiossa olisi tärkeää selvittää ennen interventiota yleinen työtilanne yrityksessä sekä johdon sitoutuminen. Mikäli työtilanne yrityksessä on kireä, interventio koetaan vain yhtenä lisästressin aiheuttajana eikä sillä saada toivottuja tuloksia. Mikäli johto ei sitoudu, interventio ei todennäköisesti onnistu.