Vesiupotusmenetelmien vaikutus fyysisestä kuormituksesta palautumiseen miehillä

Abstract

Johdanto. Palautuminen on tärkeää erityisesti urheilijoiden harjoittelun ja kilpailujen yhteydessä. Sitä tapahtuu harjoituksen tai kilpailun aikana, välittömästi harjoituksen tai kilpailun jälkeen ja pitkäkestoisena harjoitusten ja kilpailujen välillä. Erilaisia palautumismenetelmiä on lukuisia ja niistä tärkeimpiä ovat aktiiviset menetelmät kuten kevyt aerobinen kuormitus sekä liikkuvuusharjoitukset. Passiivisia menetelmiä ovat uni, ravinto (nesteytys), hieronta, fysioterapia, painemenetelmät, lämpömenetelmät ja kylmäkäsittely. Tämän tutkimuksen tarkoitus oli selvittää aktiivisen palautumisen jälkeen suoritettujen eri vesiupotusmenetelmien sekä pelkän aktiivisen palautumisen vaikutusta fyysiseen suorituskykyyn ja siihen vaikuttaviin fysiologisiin muuttujiin. Menetelmät. Koehenkilöinä oli liikunnallisesti aktiivisia 20–35 -vuotiaita miehiä (n = 9). Koeasetelma sisälsi akuutin kuormituksen ja sen palautumisen seurannan. Koehenkilöt suorittivat intensiivisen hyppely- ja pikajuoksuharjoituksen, joka oli kokonaiskestoltaan 45 minuuttia. Satunnaistetussa järjestyksessä käytettiin neljää eri palautumismenetelmää kestoltaan 10 minuuttia: kylmävesiupotusta lämpötilalla 10 ᵒC, lämpöneutraalia vesiupotusta (24 ᵒC), kontrastimenetelmää (vuorotellen 10 ᵒC ja 38 ᵒC), jotka kaikki suoritettiin heti aktiivisen 10 minuuttia polkupyöräergometripalautuksen jälkeen, ja neljäntenä palautusmenetelmänä toimi pelkkä aktiivinen palautuminen. Kokonaiskestoltaan 96 tunnin ajan palautumista arvioitiin 30 metrin kiihdytysjuoksun, maksimaalisen esikevennyshypyn, itse koetun lihaskivun ja rentouden tunteen, veren laktaattipitoisuuden ja pH:n sekä veren kreatiinikinaasi-, myoglobiini-, CRP-, testosteroni-, kortisoli-, adrenaliini- ja noradrenaliinipitoisuuksien avulla. Tulosten tilastollisessa analysoinnissa käytettiin toistomittausten varianssanalyysiä ja nonparametrista Friedmanin ja Wilcoxonin testiä. Muuttujien välisiä korrelaatioita analysoitiin Pearsonin ja Spearmanin korrelaatiotestien avulla. Tilastollisen merkitsevyyden rajana pidettiin p < 0,05 -merkitsevyystasoa. Tulokset. Koehenkilöiden kokema rentouden tunne tunnin palautumisen kohdalla oli parempi (p<0,05) kylmävesimenetelmän ja kontrastivesimenetelmä jälkeen verrattuna aktiiviseen palautumiseen ja lämpöneutraaliin palautumiseen, vastaavasti. Suorituskykymittauksissa (30 m kiihdystysjuoksu ja esikevennyshyppy), veren laktaattipitoisuudessa ja pH:ssa, koetussa lihaskivussa sekä lihassoluvauriomarkkereissa (kreatiinikinaasi-, myoglobiini- ja CRP-pitoisuus) ei havaittu eri palautumismenetelmien välisiä tilastollisia eroja. Kuitenkin saatiin viitteitä siitä, että yksilöllistä suorituskykyhyötyä voi olla akuutissa palautumisessa, kun tuloksia verrattiin palautusmenetelmän sisällä lähtötilanteeseen. Erityisesti kylmävesiupotus ja termoneutraalivesiupotus voisivat edistää akuutisti teho- ja nopeusominaisuuksien palautumista joillakin yksilöillä. Lisäksi termoneutraalin vesiupotuksen jälkeen havaittiin joillakin koehenkilöillä nopeampi laktaattipitoisuuden palautuminen, kun tuloksia verrattiin palautusmenetelmän sisällä lähtöarvoihin. Pidempikestoisessa palautumisessa (48 tunnin kohdalla) havaittiin korkeampi seerumin kortisolipitoisuus termoneutraalin vesiupotuksen jälkeen verrattuna aktiivisen palautumisen jälkeisiin arvoihin. Myös seerumin testosteronipitoisuuden havaittiin olevan kaikkien vesiupotusmenetelmien jälkeen tilastollisesti merkitsevästi lähtötilannetta alhaisempi, kun kuormituksesta oli kulunut 60 minuuttia ja tilannetta verrattiin palautusmenetelmän sisällä lähtöarvoihin. Lisäksi kylmävesihoidon jälkeen havaittiin useilla koehenkilöillä korkeampi adrenaliini- ja noradrenaliinipitoisuus 40 minuuttia kuormituksen jälkeen, kun tuloksia analysoitiin palautusmenetelmien sisällä. Pohdinta ja johtopäätökset. Tämän tutkimuksen päätuloksena voidaan todeta, että kylmävesimenetelmä (10 ᵒC) sekä kontrastivesimenetelmä (vuorotellen 10 ᵒC ja 38 ᵒC) parantavat akuuttia koettua rentouden tunnetta, jolla voi olla positiivista merkitystä urheilijoiden kilpailusuoritukseen ja kuntoilijoiden hyvinvointiin. Edelleen joillakin yksilöillä teho- ja nopeussuoritusten palautuminen voi nopeutua vesiupotusmenetelmien käytön avulla. Lisäksi hormonimittaukset antavat viitteitä siitä, että pidempikestoisessa palautumisessa vesiupotusmenetelmät voivat heikentää yksilöllisesti elimistön palautumista. Kohonnut katabolisen kortisolin pitoisuus, laskenut rakentavan testosteronin pitoisuus ja hermostoa aktivoivat adrenaliini- ja noradrenaliinipitoisuudet lisäävät esimerkiksi elimistön stressiä, heikentävät proteiinisynteesiä sekä vaikuttavat energiantuottosysteemien toimintaan.

Effects of different water immersion methods on recovery from physical exercise.

Introduction. Recovery is important among athletes, especially after exercises and competitions. There are several different recovery methods. The most important of these are active recovery methods, like low-intensity aerobic exercise and mobility exercises. There are also passive recovery methods, like sleep, nutrition, massage, thermal methods and cold treatments. The aim of this study was to clarify the effectiveness of three water immersion interventions after active recovery in comparison to only active recovery on physical performance and physiological variables affecting it. Methods. The subjects were physically active men (age 20-35 years, n = 9). All volunteers performed an intensive exercise, which included jumping and sprinting (total duration 45 minutes). Four different recovery methods (10 minutes) were used in random order: cold water immersion (CWI, 10 ᵒC), thermoneutral water immersion (TWI, 24 ᵒC), contrast water therapy (CWT, alternately 10 ᵒC and 38 ᵒC), all of which was performed after an active recovery (10 minutes bicycle ergometer), and the fourth method was just the active recovery (ACT). Recovery was evaluated during 96 hours with a 30 m running test, a maximal counter-movement-jump, self-perceived muscle soreness and relaxation questionnares , blood lactate, pH, creatine kinase (CK), myoglobin, high-sensitive C-reactive protein (CRP), testosterone, cortisol and catecholamine levels. The variance analysis of repeated measurements and non-parametric Friedman and Wilcoxon tests were used in the statistical analysis of the results. The correlations between the variables were analysed using Pearson and Spearman correlation tests. The limit of the statistical significance was p < 0.05. Results. The self-perceived feeling of relaxation after one hour recovery was better after CWI and CWT than the active recovery and TWI, respectively. In performance measurements (a 30 m running test and a counter-movement-jump), self-perceived muscle soreness, blood lactate, pH, CK, myoglobin, and high-sensitive CRP levels, no statistically significant differences were found between the recovery methods. However, there were indications that the individual performance benefit may be possible when the results were compared to baseline within the recovery method. Especially CWI and TWI could improve the recovery of power and speed capacities in some individuals. In addition, after TWI faster recovery of lactate concentration was observed in some subjects when the results were compared to baseline values within the recovery method. For a longer period recovery (at 48 h), a higher serum cortisol content was observed after TWI compared to the active recovery values. Also, after all the water immersion methods the serum testosterone concentration was found to be statistically significantly lower than baseline after one hour recovery, when the values were compared the baseline values within the recovery method. In addition, after CWI higher adrenaline and noradrenaline levels were observed after 40 minutes recovery when the results were analysed within recovery procedures. Discussion. Based on this study, it can be concluded that CWI (10 ᵒC) and CWT (alternately 10 ᵒC and 38 ᵒC) improve the acute feeling of relaxation that can play a positive role in athletes' performance and well-being. Furthermore, in some individuals, the recovery of power and speed capacities can be improved by using water immersion methods. Additionally, hormonal measurements suggest that in a longer period recovery water immersion methods can attenuate individual recovery of the body. Increased elevated cortisol levels, decreased testosterone concentrations and increased adrenaline and noradrenaline levels can, for example, increase the stress of the body and impair both protein synthesis and energy metabolism.