Etäteknologiaa sisältävien liikunnallisten kuntoutusinterventioiden vaikuttavuus maksimaaliseen hapenottokykyyn : järjestelmällinen kirjallisuuskatsaus ja meta-analyysi

Abstract

Hengitys- ja verenkiertoelimistön kunnon on todettu olevan yhteydessä useisiin sairauksiin ja eliniänodotteeseen. Etäteknologiaa sisältävillä interventioilla on todettu olevan yhteys fyysiseen aktiivisuuteen ja hengitys- ja verenkiertoelimistön kuntoon, mutta tutkittua vaikuttavuustietoa on vähän. Maksimaalinen hapenottokyky on yleisesti käytetty hengitys- ja verenkiertoelimistön kunnon mittari, ja se kuvaa hengitys- ja verenkiertoelimistön kykyä kuljettaa happea lihaksille. Tämän järjestelmällisen kirjallisuuskatsauksen tavoitteena oli selvittää etäteknologiaa sisältävien liikunnallisten kuntoutusinterventioiden vaikuttavuutta maksimaaliseen hapenottokykyyn. Kirjallisuushaku tehtiin (2000–2016) CENTRAL, EMBASE, Ovid MEDLINE, CINAHL, PsycINFO -tietokantoihin. Lisäksi tehtiin täydentävä haku (1996-2016) Ovid MEDLINE -tietokantaan sekä käsihaku. Sisäänottokriteerit (PICO: patient, intervention, comparison, outcome) olivat: P) 18-64-vuotiaat; I) RCT-tutkimukset sisältäen etäteknologiaa hyödyntävää liikunnallista kuntoutusta; C) liikunnallinen kuntoutus ilman etäteknologiaa tai tavanomainen hoito; O) muuttuja, joka ilmaisee mitattua maksimaalista hapenottokykyä. Laadunarviointi tehtiin Furlanin ym. (2015) menetelmää käyttäen. Analyysimenetelmänä käytettiin meta-analyysia Review Manager 5.3 -ohjelmalla. Näytön aste (A-D) määriteltiin Käypä hoito -suositusten mukaan. Katsaukseen valikoitui 8 tutkimusta, joissa oli 848 tutkittavaa. Tutkittavien keski-ikä oli 59,2 (13,4) vuotta. Tutkittavista miehiä oli 68 %. Kuudessa tutkimuksessa tutkittavat olivat sydänpotilaita, yhdessä dialyysipotilaita ja yhdessä perusterveitä nuoria miehiä, joiden fyysinen aktiivisuus oli matala. Koeryhmien interventiot olivat terveydenhuollon ammattilaisten valvomia etäteknologiaa sisältämiä liikuntainterventioita. Kontrolliryhmissä käytettiin ilman etäteknologiaa suoritettavia liikunta interventioita tai annettiin pelkkä tavanomainen hoito. Tutkimuksissa käytetyt etäteknologiat olivat internet, puhelin, askelmittari, sykemittari, puhelinyhteyttä hyödyntävä etävalvontalaite ja vuorovaikutteinen videopeli. Lopputulosmuuttujina olivat maksimaalinen hapenottokyky tai maksimaalinen aerobinen työteho maksimaalisella tai submaksimaalisella testiprotokollalla mitattuna. Etäteknologiaa sisältäneet koeryhmien kuntoutusinterventiot paransivat maksimaalista hapenottokykyä yhtä paljon kuin ilman etäteknologiaa suoritetut liikunnalliset kuntoutusinterventiot (p = 0,57; SMD -0,05; 95 % luottamusväli -0,24; 0,13) tai tavanomainen hoito (p = 0,11; SMD 0,34; 95 % luottamusväli -0,08; 0,76). Tutkimukset saivat Furlanin ym. (2015) menetelmällä keskimäärin 6/13 laatupistettä. Näytönaste oli C. Etäteknologiaa sisältävä liikunnallinen kuntoutus ilmeisesti lisää maksimaalista hapenottokykyä yhtä paljon kuin kuntoutusinterventio ilman etäteknologiaa tai tavanomainen hoito, uudet tutkimukset saattavat muuttaa tätä arviota. Lisää tutkimustietoa etäteknologian käytöstä kuntoutuksessa tulisi saada etenkin kustannusvaikuttavuuden näkökulmasta.

Cardiorespitatory fitness is related to many diseases and life expectancy. Interventions using distance technology have proven to correlate to physical activity and cardiorespitatory fitness but the scientific evidence of the efficacy of these interventions is insufficient. Maximal oxygen intake or VO2max is commonly used indicator of cardiorespitatory fitness. Maximal oxygen consumption represents the capacity of cardiorespitatory system to transport oxygen to the muscles. The purpose of this systematic review was to examine the effectiveness of exercise based rehabilitation interventions using distance technology to the maximal oxygen consumption in adults. The literature search was made to the following databases in October 2015, December 2015, January 2016 and September 2016 (studies from 2000 to 2015): Cochrane Controlled Trials Register (CENTRAL), Comprehensive Biomedical Literature Database (EMBASE), National Library of Medicine (Ovid MEDLINE), Cumulative Index to Nursing and Allied Health Literature (CINAHL) and Behavioral and Social Science Research (PsycINFO). Supplementary search was made in February 2017 to National Library of Medicine (Ovid MEDLINE) database (studies from 1996 to 2016). PICO technique (Population, Intervention, Comparison, Outcome) was used to set the inclusion criteria. P) adults (≥18 years to 64 years); I) Randomized Controlled Trial (RCT) studies, that included distance technology in exercise based rehabilitation; C) exercise based traditional or minimal rehabilitation without distance technology; O) variables that represent measured maximal oxygen consumption. The quality of the studies was reviewed using Furlan-approach (2015). The data was analysed using in meta-analysis method using Review Manager 5.3 program. The degree of evidence was evaluated using Käypä hoito recommendations. 8 RCT-studies were included in the review. There were 848 (n=848) study subjects in total of which 68 % were male. Age average of the study subjects was 59,2 (13,4) years. In six of the studies the participants were heart patients, in one dialysis patients and in one healthy young males with low level of physical activity. The interventions of the study groups were exercise interventions using distance technology supervised by health care professionals. The distance technologies used in the studies were internet, telephone, pedometer, heart rate monitor, remote monitoring device and interactive video game. Control groups received exercise interventions without distance technology or traditional care alone. The outcome variables were maximal oxygen consumption or maximal aerobic power using maximal or sub-maximal testing protocol. The interventions in the study groups using distance technology were as effective in improving the maximal oxygen consumption as the interventions executed without distance technology (p = 0,57; SMD -0,05; 95 % confidence interval -0,24; 0,13) or traditional care alone (p = 0,11; SMD 0,34; 95 % confidence interval -0,08; 0,76). The quality of the studies was 6/13 using Furlan (2015) method. The degree of evidence was C. The rehabilitation using distance technology seems to be as effective as rehabilitation without distance technology or traditional care alone in improving maximal oxygen consumption, but novel studies might change this estimation. Further studies are needed to evaluate the usability of distance technologies in rehabilitation in terms of efficiency.