Kehitysvammaisten henkilöiden omaa ääntä ja kokemusta tulisi tuoda esille sosiaalityötä kehittäessä heidän työelämän tueksi. Median kuvaukset kehitysvammaisen työelämästä voidaan nähdä heijastavan yhteiskunnan asenteita. Tuettu työ tarkoittaa työllistymistä palkkatyösuhteiseen avotyöhön vapaille työmarkkinoille työvalmentajan tuen avulla. Ongelma on, että vaikka on yritetty järjestää kehitysvammaisille henkilöille palkkatyötä, tämä ei olla onnistunut yhteiskunnassa. Vaikka avotyön tulisi mahdollistaa pääsy oikeisiin töihin, todellisuudessa tämä on vain segmentoinut kehitysvammaisten työn avotyömalliksi, josta on vaikea päästä palkkatyöhön. Työ ja päivätoiminta ei ole onnistunut löytämään niitä henkilöitä, joilla voisi olla potentiaalia saada palkkatyötä ja tukea heitä työelämään.
Tämän tutkimuksen tarkoituksena on lisätä ymmärrystä kehitysvammaisten tuetusta työstä, avotyöstä ja sosiaalityöstä tutkimalla päivälehdistön asennetta kehitysvammaisen henkilön työelämään osana yhteisk
untaa. Tutkimuskysymyksiä on kaksi: Miten kehitysvammainen henkilön työelämä osana yhteiskuntaa näkyy suomalaisessa päivälehdistössä ja miten sosiaalityö on osallisena kehitysvammaisen henkilön työelämässä suomalaisessa päivälehdistössä? Teoreettisena viitekehyksenä toimi voimaantumisteorian, jota täydensi ’Henkilökohtainen suunnittelu ja arviointi’, eli PAS- teoria.
Kriittinen diskurssianalyysi mahdollisti tekstin ja kielen taustalla olevan todellisuuden kriittistä tutkimusta. Tekstin aineistona on yhteensä 12 toimittajien tuottamaa lehtiartikkelia sanomalehdissä Pohjalainen ja Helsingin Sanomat vuosilta 2012-2017. Tarkoituksena oli tutkia miten kielelliset toimijat rakentavat sosiaalisen todellisuuden ja täten myös pohdin miten todellisuudet voisi rakentaa toisin.
Kehitysvammaisen henkilön työelämä näyttäytyy tutkimukseni tulosten valossa ”rinnakkaistyömaailmana”, päädiskurssina, jossa on työmaailmaan osallistumisen, osallistamisen ja voimaantumisen puutteita. Rinnakkaistyömaailmassa työn haku ja työn saaminen on byrokraattista. Työ riitelee palkan ja eläkkeen kanssa. Työtehtävät ovat ainoastaan avustavia. Kehitysvammainen henkilö haluaa töihin ja tarvitsee tukea. Tilastot kertovat karua kieltä kehitysvammaisten henkilöiden työelämästä. Kriittisiä ja katkeria ääniä kuuluu kehitysvammaisen henkilön työelämästä. Työn valmennus ja sopeutumistoimenpiteet tukevat kehitysvammaisten henkilöiden työllistymistä. Kehitysvammaisten henkilöiden työllistyminen avotyöhön ja tuettuun työhön näyttäytyy kompleksisena ongelmana. Pienetkin muutokset voivat saada aikaan kehitysvammaisen henkilön lisääntyvän työllistämisen. Vastadiskurssina ’sama työmaailma’ nousi vihan, katkeruuden, pettymyksen ja toivottomuuden kerronnasta sekä kehitysvammaisten henkilöiden, että heidän omaisten kautta. Uusi diskurssi, ”osallistava työmaailma”, joka tunnistaa kompleksisuuden, tuli esille monitasoista muutosta vaativana, kehitysvammaisten henkilöitten osaamista ja osallistamista kehittämällä mutta myös työnantajien ja lakimuutosten kautta. Sosiaalityön rooli nousee tärkeäksi, kehitysvammaisen henkilön omia resursseja tukevana.
...
