Elämisen taidosta elinikäiseen oppimiseen? : itsekasvatus avoimen yliopiston valtakunnallisissa strategioissa

Abstract

Tutkimuksessa tarkastellaan itsekasvatus-käsitettä sekä historiallisessa että nykyisessä merkityksessä. J. A. Hollon (1885-1967) mukaan itsekasvatus on kasvatuksen erikoismuoto, jossa kasvattava toiminta kohdistuu omaan olemukseen: samaan yksilöön sisältyy sekä kasvattaja että kasvatettava. Itsekasvatukseen sisältyy myös kokonaisvaltaisen inhimillisen ja henkisen kasvun elementti. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, millaista on moderni itsekasvatus; millaisia itsekasvatuksellisiksi tulkittavia piirteitä avoimen yliopiston valtakunnallisista strategioista on löydettävissä. Aineiston analyysissä on hyödynnetty kahta eri menetelmää, joita on käytetty samanaikaisesti ja soveltavasti. Kokonaisuus rakentuu Hans-Georg Gadamerin tekstintulkinnan prosessin mukaisesti ja sen rinnalla käytetään aineistolähtöisestä sisällönanalyysista vaikutteita saanutta tapaa järjestellä ja luokitella tietoa. Tutkimuksen tuloksena syntyi listaus itsekasvatuksellisista käsitteistä strategioissa. Käsitteitä ja strategioiden sisällöllisiä muutoksia vanhimmasta uusimpaan käsiteltiin neljän eri luokan (toiminta-ajatus, arvot, toimintaympäristö, visio ja tavoitteet) sisällä. Strategioista hahmottui viisi teemakokonaisuutta: työelämän tarpeisiin vastaaminen, yhteiskunnallinen vaikuttaminen, tutkintotavoitteisuus, elinikäinen oppiminen ja teknologian kehittyminen. Strategioiden kuvaama itsekasvatus on työelämän tarpeisiin vastaavaa elinikäistä oppimista, jossa on mukana tutkintotavoite ja yhteiskunnallisen vaikuttamisen perusajatus. Tämä kaikki toteutuu yhä enemmän sähköisten etäopetusmenetelmien välityksellä.