Lapsiperheiden asumisen ongelmien käsittely sosiaalitoimessa

Abstract

Ammatillisessa lisensiaatintutkimuksessa haetaan vastausta kysymykseen, miten sosiaalitoimessa työskennellään lapsiperheiden asumisen ongelmissa. Tutkimuksessa selvitetään, mitä työmenetelmiä ja orientaatioita sosiaalitoimen työntekijöillä on käytössään lapsiperheiden asumisen ongelmissa ja miten näitä työmenetelmiä ja orientaatioita työssä on käytetty. Tutkimusaineistona ovat 18 kriisiasunnossa asuneen lapsiperheen asiakasasiakirjat. Aineiston analyysimenetelmänä on käytetty teemoittelua. Tutkimuksen teoreettisessa viitekehyksessä käsitellään asunnottomuuden ja sosiaalityön suhdetta sekä sosiaalityön työmenetelmiä ja orientaatioita. Tutkimuksen pääkäsitteinä ovat kunnallinen sosiaalitoimi, asunnottomuus, aikuissosiaalityö, lastensuojelu, toimeentulotuki ja asiakasasiakirjat.

Tutkimustulosten perusteella kunnallisen sosiaalitoimen aikuissosiaalityön ja lastensuojelun asiakastyön työmenetelmät ovat lakisidonnaisia. Lähes kaikki aikuissosiaalityön työmenetelmät olivat kytköksissä taloudelliseen apuun. Aikuissosiaalityön keskiössä oli taloudellisen avun ohella pyrkimys asiakasperheiden vuokranmaksujen kontrollointiin. Asiakastyön työmenetelmät näyttäytyivät yksipuolisina. Perustoimeentulotuen Kelaan siirtyminen 1.1.2017 antanee aikuissosiaalityölle mahdollisuuden kehittää ja monipuolistaa työmenetelmiään.

Tutkimuspaikkakunnalla ainoastaan lastensuojelun työntekijöillä oli oikeus asuttaa lapsiperheitä tilapäismajoitukseen. Lastensuojelulla oli tutkimustulosten mukaan suuri merkitys perheiden asumisen ongelmatilanteissa. Lastensuojelun asiakastyön työmenetelmät olivat aikuissosiaalityön tavoin lakisidonnaisia. Työmenetelmät olivat vaihtoehdottomia, koska lastensuojelun työntekijöillä ei ollut perheiden akuuteissa asumistilanteissa muita mahdollisuuksia kuin turvata lapsiperheiden asuminen. Lastensuojelussa perheitä autettiin asumisen turvaamisen ohella myös uusien asuntojen hakemisessa kriisiasuntojen tilalle.

Tutkimuksen perusteella sekä aikuissosiaalityön ja lastensuojelun orientaatiot olivat palvelujärjestelmäkeskeisiä ja lakiperusteisia. Työskentelyorientaatiossa oli eniten aineksia Paynen (2002) kuvailemasta individualistis-reformistisesta ja Raunion (2009) palvelujärjestelmäkeskeisestä orientaatiosta. Juhila (2006) on tarkastellut sosiaalityötä sosiaalityöntekijöiden ja asiakkaiden kohtaamisina, suhteina ja rooleina. Sosiaalityöntekijöiden ja asiakkaiden kohtaamisista muodostui aineistossa liittämis-, kontrolli- ja huolenpitosuhteita.