Show simple item record

dc.contributor.advisorVilkuna, Kustaa
dc.contributor.advisorRoiko-Jokela, Heikki
dc.contributor.authorLintunen, Lassi
dc.date.accessioned2017-10-30T11:14:23Z
dc.date.available2017-10-30T11:14:23Z
dc.date.issued2017
dc.identifier.otheroai:jykdok.linneanet.fi:1736853
dc.identifier.urihttps://jyx.jyu.fi/handle/123456789/55726
dc.description.abstractKansallispuistojen perustaminen on keskeinen osa luonnonsuojelun historiaa Suomessa. Tarkoituksenani on selvittää kansallispuistojen kehitystä ja erityisesti niiden perustamisprosessia Keski-Suomessa. Tutkimuksessa keskitytään Pyhä-Häkin, Salamajärven, Isojärven ja Leivonmäen kansallispuistoihin. Lähestymistapani pohjaa ympäristöhistoriaan, eli otan huomioon tutkimuksessa ihmisen ja ympäristön suhteen. Ensimmäiset kansallispuistot perustettiin Suomeen vuonna 1938. Ensimmäinen keskisuomalainen kansallispuisto (Pyhä-Häkki) perustettiin vuonna 195, seuraavat vasta 1980-luvulla. 1950- ja 1970-lukujen välillä kansallispuistojen hoito, kehittäminen ja suunnittelu olivat huonolla tolalla, sillä kansallispuistoja hallinnoinut Metsähallitus toimi samaan aikaan myös metsätalouden parissa. 1970-luvulla luonnonsuojelujärjestöt alkoivat vaatia uusia kansallispuistoja. Kansallispuistokomitean mietinnössä 1976 ehdotettiin 42 uutta kansallispuistoa sekä useita laajennuksia. Lopulta perustettiin kompromissiratkaisuna vain 17 kansallispuistoa. Keski-Suomeen Leivonmäelle ehdotettu Rutajärvi-Haapasuon kansallispuisto peruuntui. Salamajärven ja Isojärven kansallispuistot perustettiin ja Pyhä-Häkkiä laajennettiin. Erityisesti Rutajärvi-Haapasuon ja Isojärven kansallispuistoja vastustettiin niin metsäteollisuudessa kuin metsähallituksessa vedoten kansantaloudellisiin vaikutuksiin ja työllisyyteen. Vuonna 1956 perustettuja kansallispuistoja, kuten Pyhä-Häkkiä ei vastustettu lähes ollenkaan verrattuna aiheesta seuranneeseen vastustukseen 1970-luvulla. Puistoja perustamista taas perusteltiin luonnonsuojelulla ja matkailulla. Matkailulla pyrittiin lievittämään kritiikkiä työpaikkojen menetystä kohtaan. Keski-Suomen kansallispuistojen kehitystä tarkastelemalla saa hyvän kuvan siitä, miten kansallispuistoja vastustettiin ja kannatettiin sekä siitä kuinka pitkä prosessi niiden perustaminen voi olla. Lisäksi voidaan nähdä kuinka luonnonsuojelu kehittyi siirryttäessä suojelemaan vanhojen metsien sijasta suurempia ja monipuolisempia kokonaisuuksia. Esimerkiksi kansallispuistot käsittivät suoalueita, joita ei aiemmin arvostettufi
dc.format.extent1 verkkoaineisto (72 sivua)
dc.language.isofin
dc.rightsJulkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.fi
dc.rightsThis publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.en
dc.subject.otherMetsähallitus
dc.titleKansallispuistojen kehitys Keski-Suomessa
dc.identifier.urnURN:NBN:fi:jyu-201710304089
dc.type.ontasotPro gradufi
dc.type.ontasotMaster's thesisen
dc.contributor.tiedekuntaHumanistis-yhteiskuntatieteellinen tiedekuntafi
dc.contributor.tiedekuntaFaculty of Humanities and Social Sciencesen
dc.contributor.laitosHistorian ja etnologian laitosfi
dc.contributor.laitosDepartment of History and Ethnologyen
dc.contributor.yliopistoUniversity of Jyväskyläen
dc.contributor.yliopistoJyväskylän yliopistofi
dc.contributor.oppiaineSuomen historiafi
dc.contributor.oppiaineFinnish Historyen
dc.date.updated2017-10-30T11:14:24Z
dc.rights.accesslevelopenAccessfi
dc.contributor.oppiainekoodi3031
dc.subject.ysokansallispuistot
dc.subject.ysoympäristönsuojelu
dc.subject.ysoluonnonsuojelu
dc.subject.ysohistoria
dc.subject.ysoympäristöhistoria
dc.subject.ysoIsojärven kansallispuisto
dc.subject.ysoLeivonmäen kansallispuisto
dc.subject.ysoPyhä-Häkin kansallispuisto
dc.subject.ysoSalamajärven kansallispuisto
dc.subject.ysoKeski-Suomi


Files in this item

Thumbnail

This item appears in the following Collection(s)

Show simple item record