Kestävä kehitys -aiheisen projektityön vaikutus 8.-luokkalaisten ympäristöasenteisiin ja käyttäytymiseen

Abstract

Ihmisen ja luonnon hyvinvoinnin kannalta on tärkeää, että ihmiset oppivat elämään kestävän kehityksen periaatteiden mukaisesti. Nuorten asenteet ympäristöä kohtaan ovat myönteisiä, mutta asenteet eivät heijastu suoraan käyttäytymiseen. Ympäristökasvatuksen tavoitteena on mahdollistaa jokaiselle ihmiselle kestävään elämään tarvittavien tietojen, taitojen ja asenteiden omaksuminen. Kestävään elämäntapaan kuuluu yksilötason toiminta, kuten kulutustottumukset, sekä yhteiskunnallinen osallistuminen ja vaikuttaminen. Kestävän elämäntavan opetuksen tulisi sisältää oman lähiympäristön asioihin vaikuttamisen harjoittelemista omassa oppilaitoksessa sekä yhteistyössä muiden yhteiskunnan toimijoiden kanssa. Osallistuminen yhteiseen vaikuttamiseen tarjoaa oppijalle osallisuuden ja voimaantumisen kokemuksia, minkä puolestaan katsotaan johtavan ympäristömyönteisen käyttäytymisen syntyyn. Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin kestävä kehitys -aiheisen osallisuusprojektin vaikutuksia 8.-luokkalaisten oppilaiden asenteisiin ja ympäristöä koskevaan käyttäytymiseen. Tavoitteena oli selvittää motivoiko projekti oppilaita ympäristömyönteiseen toimintaan ja auttaako se siten pienentämään asenteiden ja käyttäytymisen välistä kuilua. Oppilaat suunnittelivat ja toteuttivat koulullaan lähiruokatapahtuman, jota ennen ja jälkeen heidän asenteitaan ja käyttäytymistään mitattiin kirjallisella kyselyllä. Tulokset osoittavat, että ympäristöasenteiden lisäksi myös nuorten käyttäytyminen oli ympäristöystävällistä, eikä asenteiden ja käyttäytymisen välinen kuilu ollut suuri. Oppilaiden ympäristökäyttäytyminen keskittyi pitkälti kulutukseen, ja yhteiskunnallinen vaikuttaminen oli vähäistä. Yksittäinen lyhytaikainen projektityö ei vaikuttanut oppilaiden käyttäytymiseen kokonaisvaltaisesti, vaan vaikutukset kohdistuivat projektityön teemaan. Tutkimus antaa tukea ajatukselle, jonka mukaan kestävän elämäntavan harjoittelemisen tulee olla pitkäjänteistä ja sisältää palautetta kuulluksi tulemisesta sekä onnistumisen kokemuksia. Oppilaiden tietämys omista keinoista vaikuttaa ja siitä, millaiset kulutusvalinnat ovat ympäristöystävällisiä, osoittautuivat heikoiksi. Ympäristökasvatukseen tulisi sisällyttää myös konkreettista neuvontaa ympäristömyönteisistä kulutusvalinnoista. Tutkimus osoittaa, ettei kestävän elämäntavan ja vaikuttamisen opetus saa jäädä yksittäiseksi kokeiluksi, vaan se tulee tuoda kokonaisvaltaisesti osaksi koulun toimintakulttuuria.

Effects of sustainable development project on the environmental attitudes and behaviour of 8th grade pupils.

It is important for the wellbeing of the Earth that people learn to live sustainably. Studies have shown that attitudes of the youth are environmentally friendly. However, there is a gap between the attitudes and the pro-environmental behaviour. The goal of environmental education is to offer all people the knowledge, abilities and attitudes to act environmentally. A sustainable way of life requires both private level actions like reducing consumption and involvement in society level actions. Environmental education should include practising action strategies in children’s own schools and also interacting with other sectors of society. Participation offers the pupil feelings of being included and empowered which in turn lead to pro-environmental behaviour. This study focused on the impacts of sustainable development project on environmental attitudes and behaviour of 8th grade pupils. The goal was to find out whether the project motivates pupils to act environmentally and helps to narrow the gap between attitudes and behaviour. The pupils planned a local food event in their own school and their attitudes and behaviour were measured before and after the project. The study showed that in addition to the environmental attitudes the behaviour of pupils is also pro-environmental, and hence the gap between attitudes and behaviour is not wide. The pupils’ pro-environmental behaviour was mainly focused on the consumption and the involvement in society level was not common. Single brief project did not change pupils’ behaviour comprehensively but only concerning the theme of the project. The study supports the idea that environmental education should be persistent and include feedback of being heard and experiences of succeeding. The pupils’ knowledge on how to act environmentally and consume sustainably turned out to be inadequate. Hence, environmental education should also include concrete advices on pro-environmental choices of consumption. The study shows that teaching sustainable lifestyle and participation should not be a single experiment but a permanent part of the school culture.