Vanhukset asiakkaina : osallisuuden tulkintoja vanhuspalvelusopimuksesta

Abstract

Vanhuspalvelulaki tuli voimaan 1.7.2013. Tutkimuksessani kiinnostukseni kohdistui vanhusten käsityksiin ja kokemuksiin osallisuudestaan vanhustenhuollon asiakkaina. Tutkimusaineisto on tehty haastattelemalla vanhusasiakkaita, joiden kanssa oli tehty vanhuspalvelusopimus. Haastateltavia oli kaikenkaikkiaan kuusi, mutta käytännössä viisi, koska pariskunnasta mies jätti vastaamisen vaimolleen. Tutkimuksessani korostui myös haastateltavien asuinympäristönä maaseutu, josta tällä hetkellä palvelut vähenevät ja nuoriso muuttaa kasvukeskuksiin. Olen analysoinut haastatteluaineiston laadullisen tutkimuksen menetelmin. Esille tulleet osallisuuden ja osallistumisen tasot olen sisällöllisesti käsitellyt Minna Laitilan (2010) väitöskirjan tasoja käsittelevästä taulukosta, josta sain selville myös alkuperäiset lähteet käsitteilleni. Haastattelut on tehty ja äänitetty joulukuu 2015 ja toukokuun 2016 välisenä aikana. Tutkimusotteeni oli fenomenografinen, jossa käsitteet nousivat haastateltavien omista kokemuksista ja käyttämistään sanoista. Tarkastelin tutkimukseni aineistoa kriittisen gerontologian näkökulmasta, jolloin asiakastyöstä ilmeni vanhuksien sosiaalinen todellisuus kokonaisvaltaisemmin. Tutkimuksessa tuli esille viisi alakategoriaa: yhteistyö, ei osallisuuta, osa toimijuus, kumppanuus ja vaatiminen. Näistä muodostin fenomenografisen menetelmän avulla kaksi yläkategoriaa: osallistumattomuus ja osallistuminen. Tutkimukseni loppupäätelmänä oli, että nykyisessä kliinisessä vanhustenhuollon asiakastyössä pitäisi ottaa huomioon enemmän vanhuksen sosialiset tarpeet eikä vain perustarpeet.