Homo- ja biseksuaalisen tyttöyden representaatiot Siiri Enorannan Surunhauras, lasinterävä ja Maria Turtschaninoffin Anaché: Myter från akkade -fantasiatyttöromaaneissa

Abstract

Tarkastelen maisterintutkielmassani lähiluvun keinoin kahdessa kotimaisessa nuorten fantasiatyttöromaanissa, Siiri Enorannan teoksessa Surunhauras, lasinterävä (2015) sekä Maria Turtschaninoffin teoksessa Anaché: Myter från akkade (2012), esiintyviä heteronormista poikkeavan tyttöyden representaatioita. Erityisesti huomioni kiinnittyy pohjoismaiseen lasten- ja nuortenkirjallisuuteen rakentuneeseen vahvan tyttöyden perinteeseen (mm. Österlund 2011, 217, 236), joka on selkeästi näkyvissä myös kohdeteoksissani – analyysini perustana on tarkastella, millä tavalla vahvan tyttöyden perinne kiinnittyy ja näyttäytyy kohdeteosteni kuvaamien heteronormista poikkeavien tyttöhahmojen esityksissä. Tutkielmani on artikkelimuotoinen, ja koostuu julkaisupäätöksen saaneesta artikkelikäsikirjoituksesta sekä laajennetusta johdanto-luvusta, jossa esittelen tutkimukseni konteksteja sekä lopuksi tuon esiin tutkielmani keskeisimmät johtopäätökset. Tarkastelen aihettani tyttökirjallisuuden- ja fantasiakirjallisuudentutkimuksen näkökulmista sekä performatiivisen tyttötutkimuksen traditiosta käsin, ja sovellan analyysissani Sanna Karkulehdon (2011, 119-120, 145-148) kompensaation käsitettä sukupuolen ja seksuaalisuuden mediarepresentaatioiden kentältä kirjallisuuden lajitutkimuksen piiriin. Hypoteesini on, että kun kohdeteokseni haastavat ja kyseenalaistavat tyttökirjallisuudessa pitkään kyseenalaistamattomana pysynyttä heteroromanssin ja -seksuaalisuuden konventiota, on heteronormista poikkeavan seksuaalisuuden iloista ja neutraalia käsittelyä kompensoitava korostamalla muita tyttökirjallisuuden jäljelle jääneitä lajikonventioita, kuten vahvan tyttöyden perinnettä, ettei muutos aikaisempaan tuntuisi liian uhkaavalta. Tutkimukseni osoittaa, että kompensaation käsite on sovellettavissa myös kirjallisuuden lajitutkimuksen piiriin, ja että hypoteesini mukaisesti heteronormista poikkeavaa tyttöyttä kompensoidaan Enorannan ja Turtschaninoffin teoksissa erityislaatuisen vahvuuden kautta, mutta myös yleisten sukupuoleen liitettyjen konventioiden avulla. Hieman yllättäen vain biseksuaaliset tyttöhahmot esitetään teoksissa lajikonventionaalisen vahvan tyttöyden kautta, kun taas tarkastelemistani henkilöhahmoista ainoan täysin homoseksuaalisen tyttöhahmon kompensaationa toimii sukupuolen esittäminen mahdollisimman konventionaalisesti ja konservatiivisen feminiinisesti. Tyttökirjallisuuden vahvan tyttöyden lajikonventio ei siis riitä kompensoimaan niin sanottua ”täyttä” homoseksuaalisuutta, jota on sen sijaan kompensoitava esittämällä sukupuolta yleisen sukupuolijärjestyksen mukaisesti. Vaikka heteronormista poikkeavaa seksuaalisuutta voidaankin siis jo kuvata nykytyttökirjallisuudessa, on sen tapahduttava ainakin kohdeteosteni perusteella edelleen niin, ettei sen muita lajikonventioita tai muita yleisiä identiteettejä määrittäviä kategorioita, kyseenalaisteta.