Maalaaminen ja esteettinen resonanssi

Abstract

Maalaamisen ilmeisin tarkoitus on luoda taideteos, maalaus. Tähän aineelliseen päämäärään kietoutuu myös toisenlainen pyrkimys: taiteilija tavoittelee erityistä affektiivista kokemusta, esteettistä resonanssia, suhteessa maalaukseensa. Resonanssin saavuttaminen edellyttää puolestaan aktiivista vuoropuhelua teoksen kanssa. Analysoin tässä artikkelissa maalaamisprosessin dialogisuutta ja sen mahdollistamaa resonanssia psykoanalyyttisen luovuusteoretisoinnin ja filosofisen affektitutkimuksen ristivalossa. Perusteesini on, että esteettinen resonanssi on kehityksellisesti varhaiskantainen tunne, jota taiteilija aktiivisesti tavoittelee vuoropuhelussaan teoksen kanssa.