Uni ja kardiometabolia : vaihdevuosi-ikäisten naisten unen laadun yhteys sokeri- ja rasva-aineenvaihduntaan ja leptiinitasoihin

Abstract

Unen laatu heikkenee vaihdevuosien aikana. Heikentynyt unen laatu on yhteydessä sokeri- ja rasva-aineenvaihdunnan häiriöihin. Tämän pro gradu-tutkielman tarkoituksena oli selvittää vaihdevuosi-ikäisten naisten unen laadun yhteyttä kardiometabolisiin riskitekijöihin.

Tutkielma perustuu Estrogeeni, vaihdevuodet ja toimintakyky (ERMA) -tutkimuksen aineistoon. Osallistujat poimittiin satunnaisotannalla väestörekisteristä Jyväskylän ja sen lähikuntien 47–54 -vuotiaista naisista (n=6886). Mukaan valittiin ne sisäänottokriteerit täyttävät naiset, jotka vastasivat tutkimuksen alkumittauskyselyyn ja joilta terveydentilaa selvittävän haastattelun sekä laboratoriomittausten jälkeen saatiin luotettavasti mitattua seerumin leptiini (n=679).

Unen laatua arvioitiin kysymyksillä koetusta unen laadusta, unen pituudesta sekä päiväaikaisesta väsymyksestä. Kardiometabolisista riskitekijöistä tarkasteltiin verensokeria, kolesteroleja, triglyseridejä sekä leptiinitasoja. Tutkittavat jaettiin vaihdevuosivaiheen mukaan premenopaussi-, perimenopaussi- ja postmenopaussiryhmiin. Ryhmien eroja unen ja kardiometabolisten riskitekijöiden suhteen tarkasteltiin χ2-testillä sekä yksisuuntaisella varianssianalyysillä. Unen ja kardiometabolisten riskitekijöiden yhteyttä selvitettiin Spearmanin korrelaatioanalyysillä. Lisäksi yhteyksiä tarkasteltiin monimuuttujaisella lineaarisella regressiolla. Multinomiaalista logistista regressiomallinnusta käytettiin unen ja kardiometabolisista riskitekijöistä muodostettun summamuuttujan välisten yhteyksien tarkasteluun.

Vaihdevuosiryhmien välillä oli eroja koetussa unen laadussa (p=0.011) ja unen kestossa (p=0.001). Unen laatu heikkeni ja unen kesto lyheni vaihdevuosien edetessä. Kardiometabolisista riskitekijöistä kolesterolit olivat postmenopaussiryhmässä muita korkeammalla tasolla (p<0.001). Perimenopaussiryhmän leptiinitasot olivat korkeat muihin verrattuna (p=0.045). Koettu päiväaikainen väsymys oli heikosti yhteydessä leptiinitasoihin (r=0.099, p<0.05). Lineaarisessa regressiomallissa kehonpainoindeksi osoittautui kuitenkin väsymystä (β=0.428, p<0.001) paremmin leptiinitasoa selittäväksi tekijäksi. Multinomiaalisessa regressiomallissa havaittiin postmenopausaalisilla naisilla olevan premenopaussiryhmää merkittävämpi riski kardiometabolisten riskitekijöiden kertymiseen.

Vaikka työssä käytetty poikittaisasetelma ei mahdollista suorien kausaalipäättelyiden tekemistä, vaikuttaa koettu unen laatu heikkenevän ja unen kesto lyhenevän vaihdevuosien aikana. Myös rasva-aineenvaihdunnassa tapahtuu muutoksia, joiden seurauksena kolesterolien määrä verenkierrossa nousee. Leptiinin määrä verenkierrossa saattaa nousta perimenopaussin aikana, mutta postmenopausaalisilla naisilla se on lähes samalla tasolla kuin premenopausaalisilla. Postmenopaussi lisää kardiometabolisten riskitekijöiden kertymisen riskiä. Unen laatu ei tämän tutkielman perusteella ole suoraan yhteydessä kardiometabolisen riskin suurenemiseen. Unella on kuitenkin yhteys kehonpainoindeksiin, jonka merkitys välittävänä tekijänä tulee huomioida.

Menopause is known to decrease the quality of sleep. The impaired sleep quality is associated with disorders in glucose and lipid metabolism. The purpose of this study was to investigate the interactions between sleep quality and cardiometabolic risk factors on menopausal women.

This study is based on the data of Estrogenic Regulation of Muscle Apoptosis (ERMA) -study. The participants were a random sample of 47–55 -year women living in Jyväskylä area gleaned from the Finnish population register (n=6886). The study sample was limited to wom-en who had responded to the initial survey measurement of ERMA -study and who had un-dergone the interview considering the state of health and laboratory measurements. The final sample consisted of the women whose leptin levels were being reliably measured (n=679).

The quality of sleep was evaluated with questionnaire considering perceived sleep quality, duration of sleep and daytime sleepiness. Blood glucose, cholesterols, triglycerides and leptin levels were examined as cardiometabolic risk factors. The participants were divided into three groups according to the status of the menopause: premenopausal-, perimenopausal- and post-menopausal groups. Differences between groups in the quality of sleep and cardiometabolic risk factors were tested with χ2-test and one-way analysis of variance. The association be-tween sleep quality and cardiometabolic risk factors was tested with Spearman correlation analysis and multiple linear regression. Finally, a sum variable was formed from the cardi-ometabolic risk factors. The association of sleep quality with the sum variable was tested with multinomial logistic regression.

This study found differences between the menopause groups in the perceived quality of sleep (p=0.011) and duration of sleep (p=0.001). The quality of sleep declined and the duration of sleep shortened during the menopause. Cholesterols were higher in the postmenopausal group than in the two other groups (p<0.001). Leptin levels were highest in the perimenopausal group (p=0.045). Daytime sleepiness was weakly associated with higher leptin levels (r=0.099, p<0.05). However, in the linear regression model, body mass index turned out to explain the leptin levels better than daytime sleepiness (β=0.428, p<0.001). Multinomial regression model showed that women in postmenopause have greater risk of cumulative cardiometabolic risk than women in premenopause.

Because of the cross-sectional research frame, making any assumptions of causality is not pos-sible. However, it seems that the quality of sleep decreases and the duration of sleep shortens during the menopause. Changes in the lipid metabolism seem to cause the rise of cholesterol levels in the circulation. The leptin levels may temporarily rise during the perimenopause, but in postmenopause they return near the same level of premenopausal women. Postmenopause is increasing the risk of cumulating cardiometabolic risk factors. According to this study, sleep quality is not directly associated with an increase in cardiometabolic risk. Sleep has, however, a connection on body mass index, which may act as an intermediator in the association with cardiometabolic risk.