Humalaa hakemassa : korvikealkoholeihin kuolleet 1914-1921

Abstract

Pro gradu -tutkielmassa tarkastelen alkoholin korvikeaineisiin kuolleita Suomessa vuosien 1914 ja 1921 välillä. Alkoholin korvikkeina käytettiin alkoholipitoisia aineita, jotka olivat tarkoitettu hyötykäyttöön ja pyritty tekemään juomakelvottomiksi. Korvikekuolemia tutkin käyttäen lääkintöhallitukselle lähetettyjen ruumiinavausraporttien specis facti -osion tietojen pohjalta, ja ilmiöstä lehdistössä julkaistuja uutisia ja keskusteluja käyttäen. Aineistoa tutkin lähiluvun ja diskurssianalyysin menetelmiä käyttäen.

Alkoholin saatavuus oli tiukasti rajoitettu Suomessa tiukasti ennen vuotta 1914, suuressa osassa Suomea sen myyntiä ei sallittu. Kesällä 1914 syttynyt sota johti lähes täydelliseen alkoholin myyntikieltoon, minkä jälkeen korvikealkoholeista johtuvat kuolemat moninkertaistuivat. Tutkielma kattaa sodan ajan, sekä vuonna 1919 voimaan tulleen kieltolain ensimmäiset vuodet.

Tänä aikana korvikeaineista muodostui työväestön päihdeaine seuduilla, joissa pontikkaa ei ollut saatavilla. Korvikkeisiin menehtyneet olivat pääsääntöisesti keski-ikäisiä työläismiehiä, mutta menehtyneiden joukossa on edustettuna naisia, muita sosiaaliluokkia ja nuorisoa. Ilmiö marginalisoitui 1920-luvun alussa, jolloin salakuljetettu pirtu syrjäytti korvikkeet työläisten päihteenä. Korvikkeiden käyttö ilmiönä vahvisti näkemystä kieltolain tarpeellisuudesta, sekä toimi todisteena alkoholin aiheuttamasta kansakunnan degeneraatiosta.