Ääntäminen on olennainen osa kielitaitoa, sillä se vaikuttaa huomattavasti kommunikoinnin sujuvuuteen. Kieltenopetuksessa ääntäminen jää kuitenkin usein muiden kielen osa-alueiden varjoon. Ääntämisen opettamiseen vaikuttavat useat tekijät, kuten opettaja ja käytössä olevat oppikirjat. Tässä tutkielmassa selvitettiin sitä, millaisessa osassa ääntämisen opettaminen käytännössä on saksanopettajien työssä sekä miten he käyttävät uusia oppikirjasarjoja ääntämisen opettamiseen. Tarkastelun kohteena oli myös se, miten opettajat muutoin käsittelevät ääntämistä opetuksessaan sekä miten he arvioivat oppilaidensa ääntämistä. Tutkimusmenetelmänä käytettiin teemahaastattelua. Tutkimusaineisto koostuu neljästä opettajahaastattelusta, jotka analysoitiin laadullisesti.
Tuloksista ilmeni, että opettajat kokevat ääntämisen opettamisen olennaisena osana työtään ja pitävät ääntämistä kielitaidon tärkeänä osana. Lukion opettajat kokivat, etteivät kuitenkaan kurssien tiiviin aikataulun vuoksi ehdi pa
nostamaan ääntämiseen niin paljon kuin haluaisivat. Viestinnällisyys ja ymmärrettävyys koettiin tärkeimpinä ääntämisen oppistavoitteina. Eroja oli siinä, kuinka tietoisesti opettajat asettivat tavoitteita sekä siinä, asettivatko he yleisemmän tason tavoitteita vai spesifimpiä, tiettyihin ääntämisen osa-alueisiin liittyviä tavoitteita.
Analyysin perusteella ääntämisen opetus etenee pitkälti oppikirjan ehdoilla. Oppikirjan ääntämisosioiden käsittely ja tehtävien tekeminen muodostavat valtaosan ääntämisen opetuksesta. Ääneen lukeminen ja mallin mukaan toistaminen olivat yleisimmin käytetyt tehtävätyypit. Teoreettinen ääntämisen opetus oli marginaalisessa osassa. Kirjasarjat koettiin pääosin hyvin tai erittäin hyvin ääntämisen opetukseen soveltuviksi. Yksi opettaja koki, että pelkkä kirjan tarjoama materiaali on riittämätön. Ääntämisen eri osa-alueiden käsittelyyn oppikirjoissa oltiin tyytyväisiä, vaikka kirjasarjoissa on aiemman tutkimuksen perusteella myös merkittäviä puutteita.
Opettajat käyttivät kirjan ohella myös muita materiaaleja ääntämisen opettamiseen ja näissä moderni teknologia oli avainasemassa. Kielistudiota, älypuhelimia ja tabletteja sekä erilaisia sovelluksia hyödynnettiin säännöllisesti. Oppilaiden kohdekielisen puheen äänittäminen oli suosittu metodi ja sitä käytettiin oppilaan edistymisen seurantaan sekä ääntämisen arviointiin. Yleisiä käytettyjä menetelmiä olivat kohdekielen mahdollisimman runsas käyttö sekä sellaisten ääntämisen osa-alueiden painottaminen, jotka ovat oppilaille haastavimpia. Oppilaiden ääntämistä arvioitiin pääosin jatkuvana arviointina, yhdellä opettajalla oli käytössä erillinen ääntämistesti. Puheen ymmärrettävyys ja sujuvuus olivat tärkeimmät arviointikriteerit. Ääntämistä arvioidaan ja korjataan hienotunteisesti, ja säännöllisen positiivisen palautteen antaminen koettiin erittäin tärkeänä. Eroja löytyi opettajien käyttämistä korjaustekniikoista. Oppilaat antoivat myös vertaispalautetta toistensa ääntämisestä. Sekä opettajat että oppilaat suhtautuivat hyvin positiivisesti ääntämisen opettamiseen ja harjoitteluun.
...
