The relationship between skin conductance and eye contact of spouses in couple therapy

Abstract

Katsekontaktin ja ihon sähkönjohtavuuden välistä yhteyttä on tutkittu aiemminkin, mutta tutkimusta ei ole tehty monitoimijaisessa terapiatilanteessa. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli tarkastella ihon sähkönjohtavuuden ja katsekontaktin välistä yhteyttä pariterapiassa pariskunnan välisen synkronian kautta, ja lisäksi selvittää, kuinka ihon sähkönjohtavuus muuttuu katsekontaktin eri hetkinä: ennen kuin katsekontakti alkaa, sen alkamishetkellä, ja alkamishetken jälkeen. Oletuksena oli, että ihon sähkönjohtavuuden vasteet nousevat katsekontaktin alkuhetkellä. Lisäksi tarkasteltiin, onko miehillä ja naisilla eroa ihon sähkönjohtavuuden vasteissa. Tutkimuksen otos koostui 11 pariskunnasta, joista kahdeksalla oli kaksi mittausistuntoa ja kolmella yksi. Katsekontaktit pariskuntien välillä analysoitiin Nolduksen Observer XT -ohjelmalla. Konkordanssi-indeksit laskettiin jokaiselle parille koko istuntoa varten ja ne edustavat synkronian määrää pariskunnan välillä. Jokaisen osallistujan ihon sähkönjohtavuuden vasteet standardoitiin koko istunnon ajalta, jotta ne olivat keskenään vertailukelpoisia. Kuvioissa, joita käytettiin laadulliseen analyysiin, ihon sähkönjohtavuuden vasteet sijoitettiin sekunnin pituisiin luokkiin janalle, jossa oli katseen alkamishetki ja kolme sekuntia sitä ennen ja sen jälkeen. Katsekontaktin pituuksien keskiarvo ja ihon sähkönjohtavuuden synkronian konkordanssi-indeksi olivat yhteydessä toisiinsa ensimmäisellä mittausistunnolla siten, että pariskunnan välistä ihon sähkönjohtavuuden synkroniaa havaittiin enemmän, mitä pidempiä katseet istunnon aikana olivat. Ihon sähkönjohtavuuden vasteiden muuttuminen katsekontaktin alkuhetken aikana tuki osassa tapauksista hypoteesia, mutta vaikutti siltä, että keskustelun aiheilla oli suurempi vaikutus ihon sähkönjohtavuuden vasteisiin kuin katsekontaktilla. Naisilla ja miehillä ei havaittu tilastollisesti merkitsevää eroavaisuutta ihon sähkönjohtavuuden vasteissa, kun tutkittiin vasteita ennen katsekontaktia, sen alkuhetkellä ja alkuhetken jälkeen. Tutkimuksessa selvitettiin myös, millainen terapiatilanne oli ja mikä oli keskustelun aiheena silloin, kun havaittiin tilastollisesti merkitsevä ihon sähkönjohtavuuden huippuarvo, ja samaan aikaan pariskunnan välinen katsekontakti. Katseen ja ihon sähkönjohtavuuden huippuarvon samanaikaisuus vaikutti liittyvän virittäviin aiheisiin, kuten kumppanille suuttumiseen tai läheisyyteen liittyvistä ongelmista puhumiseen. Tämän tutkimuksen tulokset auttavat ymmärtämään paremmin pariskuntien välistä nonverbaalista vuorovaikutusta pariterapiassa sekä sitä, millä tavoin pariskunta virittyy keskenään.

The connection between eye contact and skin conductance has been studied to some extent earlier, but not in a multiactor therapy setting. The aim of this study was to examine whether there was a connection between skin conductance and eye contact in couple therapy. It was studied by examining the synchrony between spouses, their eye contact and also how the spouses’ skin conductance changes in the different moments of eye contact: before it starts, at the starting time, and after the starting time. The hypothesis was that the peak of SCR would be in the starting time of the eye contact. Another goal was to determine if there was a difference between men and women in their skin conductance responses (SCRs). The population of this study consisted of 11 couples of which eight had two measurement sessions and three had one. The mutual eye contacts between each couple were analyzed with Observer XT by Noldus. The concordance indexes were calculated for each couple for the whole session and represent the amount of synchrony between the couple. To study the SCR changes during eye contact, the phasic SCRs were standardized for each participant over the whole session to make them comparable between participants. To carry out the qualitative analysis the histograms of SCRs were computed in one second bins for the time of eye contacts and three seconds before and after it. It was discovered that the eye contact duration mean and the skin conductance concordance were related to each other in the first measurement sessions, indicating that when the couple’s skin conductance synchrony was higher, they also had longer mutual eye contacts. When examining how SCRs change in different moments of eye contact the result was that some cases supported our hypothesis, but it seemed that the topic of conversation had a bigger effect on SCRs than eye contact. The results concerning gender differences indicated that there were no differences between men and women in their SCRs. Lastly, we were interested to see how was the situation in the therapy session and what was the topic of conversation when eye contact and a statistically significant SCR occurred at the same time. The co-occurrence of eye contact and SCR seemed to be connected with topics that induce arousal, such as talking about intimacy problems or getting offended by the other party. The results of this study can improve the understanding of the nonverbal interaction of spouses in couple therapy and how the couple attunes to each other.