Tutkimukseni tavoitteena on tarkastella eteläsudanilaisten kansalaisjärjestötoimijoiden
näkemyksiä rauhasta itsenäistymisen jälkeisessä Etelä-Sudanissa. Tutkimuksen tehtävänä on
selvittää, kuinka ”conflict transformation” ajattelu on vaikuttanut paikallisten rauhan narratiivien
muodostumiseen ja tämän analyysin kautta pohtia paikallisen ja kansainvälisten toimijoiden
suhdetta Etelä-Sudanin rauhanrakentamisessa. Aineistona tutkimuksessa toimii Crisis
Management Initiativen (CMI) keräämä haastatteluaineisto eteläsudanilaisten nuorisojärjestötoimijoiden
parissa. Kriittisen narratiivisen analyysin kautta tutkimus pyrkii tuomaan
esiin paikallisten näkemysten ja kansainvälisten rauhanrakennusdiskurssien välistä suhdetta ja
siihen sisältyviä valtarakenteita. Tutkimus osallistuu kriittisen rauhantutkimuksen keskeisiin
keskusteluihin ja avaa näkemyksiä myös Etelä-Sudanin tämän hetkisen sisällissodan taustoihin.
Analyysissa haastatteluja jäsenneltiin rauhan narratiivien kautta. Haasta
ttelujen esiin nostamat
narratiivit tuovat esiin vahvan paikallisen toimijuuden haastateltavien keskuudessa ja narratiivit
myötäilevät monin paikoin ”conflict transformation” ajattelun keskeisiä painopisteitä, kuten
ajatusta positiivisesta rauhasta ja pitkäjänteisestä työstä. Narratiivit poikkesivat kuitenkin paikoin
”conflict transformation” ajattelun näkemyksistä ja eteläsudanilaisten toimijoiden näkemykset
tuntuvat nostavan esiin laajempia vaikutteita kehitysyhteistyön keskeisistä diskursseista. Nämä
vaikutteet linjaavat kansalaisjärjestöjen käsitystä omasta toimijuudestaan kohti maltillisempia
järjestötoiminnan muotoja kohtaan. Jättäen ”conflict transformation” ajatteluun kuuluvan
ajatuksen (väkivallattomasta) konfliktista ja rakentavasta kriittisyydestä muutoksen
mahdollistajana marginaaliseen asemaan. Samanaikaisesti narratiivit linjaavat nuorisotoimijoiden
intressit pääasiallisesti omien yhteisöjensä toimintaan kansallisen tason sijaan.
Tutkielma tuloksista voidaan päätellä, että itsenäisyyden ensi askeleet Etelä-Sudanissa
toteutuivat vielä varsin epävarmassa ja räjähdysalttiissa ilmapiirissä. Pitkän väkivallan historian
arvet olivat vielä tuoreena narratiiveissa ja kenties juuri tästä syystä kansalaisjärjestöjen rooliksi
identifioitiin yhteisöjen hyvinvoinnin tukeminen ja rauhallisten suhteiden luominen. Narratiivit
nostivat myös esiin nuoriso toimijoiden oman toimijuuden ja yritykset oman asiantuntijuuden
vahvistamisesta. Nämä osoittavat vahvaa paikallista aloitteellisuutta, joka voi tulevaisuudessa
tukea ”conflict transformation” ajattelun mukaista kehityskulkua kohti toimivaa ja tasa-arvoista
yhteiskuntaa, jossa kansalaisjärjestöillä on myös kriittinen rooli kansallisen poliittisen tason
haastajana.
...
This research seeks to analyse the informal processes of peace in post-independence South
Sudan. Through using conflict transformation and the local turn in peacebuilding as theoretical
frameworks, this research seeks to engage with the local narratives of peace. Furthermore, it
seeks to investigate the relationship between local agency and international involvement in
building sustainable peace processes. With interview data collected from South Sudanese youth
activists by Crisis Management Initiative (CMI) in cooperation with local partners, this research
hopes to contribute both to the emerging literature on critical peace studies and to the
understanding of contemporary conflict dynamics in South Sudan.
In the analysis, the empirical data was conceptualised through narratives of peace. These
narratives of peace bring forth a strong local agency and are in line with many of the central ideas
of conflict transformation. These ideas include the idea of positive peace (in op
position to peace
as absence of violence) and the understanding of the long time-span of the work. These narratives
seem to also parallel some other central discourses of international development, which posit the
civil society in a moderate form of associational cooperation. As a result, the narratives depart
from conflict transformation precicely in terms of the transformation. South Sudanese youth civil
society actors do not acknowledge the central idea of (non-violent) conflict and constructive
criticism as enablers of societal development. Simultaneously the narratives line the local agency
mainly in terms of local communities creating an image of a civil society vacuum in the national
scope.
Based on the findings, it can be argued that the first months of independence in South Sudan
witnessed an unstable and volatile society. The long history of violence and insecurity was still
strongly embedded in the narratives and this led the interviewees to identify their role as bringers
of peace and negotiators of more peaceful relationships between different groups in their
communities. The narratives also highlighted the strong agency of the local youth as well as their
attempts to improve their own expertise. If supported, this agency could support future attempts
at conflict transformation towards a sustainable and peaceful society, where civil society
functions also as a critical actor challenging national public debate and politics.
...
