Luontoliikunnan opetus yläkoulussa

Abstract

Matikainen, J., Mikkola, T. 2017. Luontoliikunnan opetus yläkoulussa. Liikuntatieteellinen tiedekunta. Jyväskylän yliopisto. Liikuntapedagogiikan pro gradu -tutkielma. 45 s. (2 liitettä). Tämä pro gradu -tutkielma selvitti luontoliikunnan roolia yläkoulun liikunnanopetuksessa. Tutkimuksen tarkoituksena oli saada selville luontoliikunnan opetusmääriä ja sisältöjä sekä mitkä opettajien kokemat tekijät ovat yhteydessä luontoliikunnan opetukseen. Tutkimus toteutettiin kyselylomaketta käyttäen. Kyselylomake sisälsi 17 kysymystä, jotka olivat joko strukturoituja tai avoimia kysymyksiä. Kysely lähetettiin Liito ry:n sähköpostilistan kautta yläkoulun liikunnanopettajille syksyllä 2016. Kyselyyn vastasi 94 opettajaa, joista 33 oli mies- ja 61 naisopettajia. Tutkimukseen osallistuneet opettajat vastasivat kyselyyn lukuvuoden 2015 – 2016 liikunnanopetuksensa pohjalta. Aineiston analysoinnissa käytettiin faktorianalyysia, ristiintaulukointia ja χ²-testiä sekä keskiarvojen vertailussa t-testiä ja varianssianalyysia. Tulosten mukaan luontoliikuntaa opetettiin yläkoulun aikana keskimäärin 39,5 tuntia. Eniten opetettiin suunnistusta, keskimäärin 13,1 tuntia ja maastohiihtoa 8,3 tuntia yläkoulun aikana. Koko yläkoulun pakollisesta liikunnasta luontoliikunta kattoi 17,3 prosenttia. Huomionarvoista tuloksissa oli myös se, että frisbeegolfia opetettiin yläkoulun aikana 4,8 tuntia ja se oli neljänneksi suosituin opetussisältö. Opettajan sukupuolen, iän, kasvuympäristön, harrastuneisuuden, teknologian käytön tai koulun sijainnin yhteydet luontoliikunnan kokonaisopetusmääriin eivät olleet tilastollisesti merkitseviä. Keskimäärin opettajat kokivat omat luontoliikunnan opetusvalmiutensa hyviksi. Maastohiihdon opetusvalmiutensa hyviksi kokeneet opettajat opettivat maastohiihtoa enemmän kuin heikot valmiudet omaavat opettajat. Miesopettajat opettivat enemmän frisbeegolfia kuin naisopettajat. Pururadan, suunnistusmaaston, hiihtoladun ja retkeilymaaston alle kahden kilometrin etäisyys koulusta lisäsi maastohiihdon opetustunteja. Pururadan läheisyys lisäsi myös lenkkeilyn opetusmäärää sekä retkeilymaaston läheisyys retkeilyn ja laskettelun opetustunteja. Vesistön läheisyys laski suunnistuksen opetustunteja, mutta lisäsi retkiluistelun opetustunteja. Suunnistusmaaston läheisyys lisäsi frisbeegolfin opetustunteja Koulun resurssit ja olosuhteet rajoittivat opettajien mielestä jossakin määrin luontoliikunnanopetusta, mutta opetusmääriin ne eivät olleet yhteydessä. Opettajan opetustaito ja asennoituminen sekä oppilaiden kiinnostus edistivät opettajien mielestä luontoliikunnan opetusta ja näillä oli myös positiivinen yhteys luontoliikunnan opetusmääriin. Opettajista yli puolet kaipasi tukea luontoliikunnan opettamiseen. Eniten opettajat kaipasivat taloudellista tukea ja lisää välineitä. Teknologiaa vastasi käyttävänsä luontoliikunnanopetuksessa 59,6 prosenttia opettajista. Yleisimmin teknologiaa käytettiin suunnistuksen opetuksen yhteydessä valokuvaamisen ja erilaisten mobiilisovellusten muodossa. Hyvät opetusvalmiudet omaavat opettajat opettivat luontoliikuntaa enemmän. Koulutuksen tulisikin tarjota tuleville liikunnanopettajille riittävät mahdollisuudet valmiuksiensa kehittämiseen. Yhteistyö paikallisten urheiluseurojen kanssa voisi osaltaan tarjota ratkaisuja luontoliikunnanopetuksen resurssihaasteiden ratkaisemiseen kouluissa. Asiasanat: luontoliikunta, liikunnanopetus, yläkoulu

Matikainen, J., Mikkola, T. 2017. Outdoor education in upper secondary schools. The Faculty of Sport Sciences. The University of Jyväskylä. Master’s thesis. 45 pages. (2 annexes.) The purpose of this study was to examine the role of outdoor education in upper secondary physical education. The aims were to define the duration and content of outdoor education lessons and examine which factors influence outdoor education according to teachers. The data were collected through a questionnaire containing 17 structured and open-ended questions. The questionnaire was sent to upper secondary school physical education teachers identified from a mailing list of the Association of Physical and Health Educators in Finland in autumn 2016. In total, 94 physical education teachers, of whom 33 were male and 61 female, responded to the questionnaire. The teachers’ answers were based on the 2015–2016 school year. Data were analysed through factor analysis, cross tabulation, chi-square test, t-test and analysis of variance (one-way ANOVA). The results showed that outdoor education was taught for 39,5 hours during upper secondary school. Orienteering (13,1 hours) and cross-country skiing (8,3 hours) were taught the most. Disc golf was the fourth most popular topic; it was taught for 4,8 hours. Outdoor education represented 17,3 percent of all upper secondary school physical education lessons. No statistical significance was found in the relationship between teachers’ gender, age, childhood residence, own interest in outdoor activities, technology use or school location and the number of hours of outdoor education. On average, teachers thought that they had good teaching skills related to outdoor education. Teachers who perceived themselves as having good skills teaching cross-country skiing taught it more than others teachers. Male teachers taught more disc golf than female teachers. Having a jogging track, orienteering terrain, a cross-country skiing track or hiking terrain near the school increased the hours devoted to cross-country skiing lessons. The proximity of a jogging track also increased the hours of jogging lessons. The proximity of hiking terrain increased the hours of both hiking and downhill skiing lessons. The proximity of a lake or other waterway reduced the hours of orienteering lessons but increased the hours of tour skating lessons. The proximity of orienteering terrain increased the hours of disc golf lessons.

The teachers thought that a lack of resources limited the possibilities for outdoor education in schools. About 50 percent of teachers wished they received more support in providing outdoor education. More equipment and economic resources were the most frequently mentioned forms of support. In all, 56,9 percent of teachers used technology for outdoor education. Smartphone cameras and various mobile applications for orienteering were the most common forms of technology used.

Teachers’ teaching skills and positive attitudes towards outdoor education and students’ interest in outdoor education enhanced the possibilities for outdoor education and increased teaching time. Teachers who had good teaching skills related to outdoor education taught more physical education lessons outdoors than teachers who thought that their teaching skills were poor. Physical education teacher training should provide multifaceted opportunities to allow teachers to develop teaching skills in outdoor education. Cooperation with local sport clubs could support physical education teachers in implementing outdoor education in schools.

Key words: outdoor education, physical education, upper secondary school