Pro gradu -tutkielmassani selvitän, miten Kylätupa-kahvio toimii ikääntyneiden kohtaamispaikkana Kyyjärvellä. Tarkastelen, millaista on ikäihmisten arki Kylätuvalla ja mitä yhteisöä rakentavia merkityksiä sieltä löytyy. Ikäihmisten yhteisöjä on tutkittu etnologiassa verrattain vähän, joten iäkkyyden tutkimista kulttuurisesta näkökulmasta tarvitaan. Kylätuvan toiminta on monitahoista ja tiloja käytetään hyväksi usean eri toimijan ja järjestön kautta. Sen tärkein toimintamuoto on kahvilan ylläpito arkipäivisin. Kylätuvan kävijöistä valtaosa on ikäihmisistä, joista monet asuvat kotonaan yksin.
Tutkimusmetodina ja suuntauksena olen käyttänyt etnografista otetta. Kentällä havainnoin Kylätupaa ja siellä käyviä ikäihmisiä. Havainnoinnit kirjasin kenttäpäiväkirjaan. Havainnointityyleinä vuorottelin passiivisen ja osallistuvan havainnoinnin välillä. Kenttätyöt suoritettiin vuosien 2013 ja 2015 välillä ja niistä kertyi havainnointimateriaalia noin 50 tuntia. Havainnoinnin lisäksi suoritin ne
ljä haastattelua, joista yksi oli tuvan pitäjä ja loput tuvan vakiokävijöitä. Aineiston analysointiin käytettiin Grounded theoryä, teemoittelua ja lähilukua.
Kylätuvan havainnoinnissa paljastui, että tuvalla oli hyvin keskeinen asema monen ikäihmisen arjessa. Useat kävivät tuvalla rutiininomaisesti. Käynnillä haettiin ensisijaisesti sosiaalisia kohtaamisia. Tuvalla kävijät vaihtoivat keskenään kuulumisia, juttelivat ajankohtaisista asioista ja viettivät aikaa yhdessä. Ominaista tuvan ilmapiirissä oli tietynlainen kepeys ja välittömyys. Keskustelut olivat usein kollektiivisia ja kattoivat koko tilan. Kylätuvan pitäjillä oli suuri rooli keskustelevan ilmapiirin luomisessa. Tutkielmassani Kylätupa näyttäytyi vahvasti sosiaalisena tilana. Tätä rakensivat erityisesti Kylätuvan emännän ja kävijöiden yhteinen toiminta. Tuvan keskusteluja tarkastelin neljän kentältä nousseen teeman kautta. Tunnistamispuheissa selvitettiin ihmisten välisiä sukulaisuussuhteita ja muita verkostoja, joiden avulla pystyttiin paikantamaan henkilö ja tunnistamaan hänen verkostonsa. Tunnistamista toteutettiin tuvalla kollektiivisesti yhteistyössä. Tiedonvälityksessä kävijät vaihtoivat tietoa Kylätuvalla asioidessaan. Tieto kasaantui usein tuvan pitäjälle, josta hän jakoi sitä eteenpäin ja päivitti saataessa asiasta uutta tietoa uudelta kävijältä. Tiedonvälitys rinnastettiin välillä huhuihin ja juoruiluun. Toisaalta sitä käytettiin myös toisista huolehtimiseen. Tietoa välitettiin myös isompien ihmismäärien liikkeistä ja tapahtumien osallistujamääristä. Tämä voi liittyä jatkuvuuden ja turvan tunteeseen tietämällä vähenevätkö kylän ihmismäärät vai kasvavatko. Terveyspuheissa ihmiset kertoivat toisilleen terveydentiloistaan ja näihin liittyvistä huolista. Tällä toiminnalla näytti olevan vertaistuen piirteitä ja vaikutuksia. Muistelupuheissa muisteltiin nostalgisoidusti varsinkin lapsuuden aikoja. Muistelua toteutettiin myös eri aistien kautta kyyjärveläisen perinneruoka mutin ja suomalaisen elokuvan kautta.
...
