Vajavainen nainen : Freudin naiskuva Irigarayn silmin

Abstract

Tämän tutkielman tarkoituksena on esitellä Sigmund Freudin naiskuvaa sekä kritiikkiä jota Luce Irigarayn on tälle naiskuvalle esittänyt. Tutkielmassa tarkastelen Freudin käsitystä naisista Irigarayn Speculum of the Other Woman -teoksessa esittämän kritiikin kautta. Esittelen Freudin käsityksiä naisen kehityksestä ja naisen luonteesta Irigarayn viitoittaman – erityisesti Freudin “Femininity” -esseeseen kohdistuvan – kritiikin kautta. Freudin naiskuvaa tutkiessani minulle selvisi että Freudin esittelemässä mallissa – joka ei niinkään ole Freudin itsensä teoria vaan oikeastaan kuvaus Freudin aikana vallinneista käsityksistä – nainen on mysteerinen, passiivinen, hysteerinen ja melankolinen olento, mutta ennen kaikkea nainen ei ole mies. Tähän ei-mieheyteen kiteytyykin kaikki se, mitä nainen Freudin mallissa on. Mieskeskeinen kulttuuri on varmistanut sen, että mies on aina olemassaolon standardi-asetus ja nainen on poikkeama. Irigarayn Freud-kritiikkiä tarkastellessani huomasin, että Irigarayn kritiikki keskittyy kolmen teeman ympärille. Ensimmäinen teema kiteytyy siihen, että Irigarayn mukaan Freudin esittelemässä teoriassa naisesta kasvatetaan miehelle komplementaarinen olento, näin nainen ei saa olla oma itsenäinen ihmisensä. Tällä tavalla nainen on ei-miehenä myöskin miehen kanssa samanlainen koska hänet on alistettu samaan määritelmien järjestelmään miehen kanssa. Vaikka nainen on erilainen olento, ei tätä erilaisuutta oteta Irigarayn mukaan huomioon koska fallosentrinen järjestelmä ja ekonomia määrittelee naisen mieheen verraten ja miehen kautta. Irigarayn mukaan tämä Freudin ja länsimaisen kulttuurin käsitys naisesta miehen parina perustuu sukupuolieron kieltämiselle. Fallosentrinen kulttuuri ei pysty myöntämään naisen erilaisuutta, koska falloksen on oltava kaiken keskiössä. Jos naisen erilaisuus myönnetään se tarkoittaisi sitä, ettei falloksen etuoikeutettu asema kulttuurin keskiössä olisikaan oikeutettu ja välttämätön asiantila todellisuuden rakentumiselle. Toinen teema puolestaan on Irigarayn käsitys siitä, miten patriarkaalinen ja fallosentrinen kulttuuri on rikkonut ja varastanut tytön mahdollisuuden alkuperäsuhteeseen. Irigarayn mukaan tyttö ei saa luoda suhdetta omaan alkuperäänsä eli äitiinsä vaan hänen tulee kasvettuaan vihata ja halveksia äitiään – tällä tavalla naisten mahdollisuus olla suhteessa toisiinsa sukupolvien yli on rikottu ja patriarkaatti uusintaa itsensä ainoana mahdollisuutena olla suhteessa ihmisiin sukupolvien luomien rajojen yli. Rikottu alkuperäsuhde vaikuttaa Irigarayn mukaan laajemmin myöskin siihen, että naisen on tarkoitus Freudin teoriassa vihata ei vain äitiään, vaan myöskin itseään. Tämä aiheuttaa pakostikin naisen tunteen huonommuudesta. Freudin mukaan tytön kehityksessä olennainen käännekohta on kastraation 'huomaaminen' minkä seurauksena tyttö ymmärtää oman vajavaisuutensa peniksettömänä olentona. Kolmas teema on eräänlainen punainen lanka Irigarayn Freud-kritiikissä ja se on kritiikin poliittinen ulottuvuus. Vaikka Irigaray ei tätä ulottuvuutta pahemmin artikuloi on se silti selkeästi taustalla vaikuttamassa – Irigaray avaa Freudin ja fallosentrisen kulttuurin ajatusmaailmaa ja naiskuvaa voidakseen antaa ihmisille mahdollisuuden luoda jotain parempaa, kenties kulttuurin jossa dikotomiat ja hierarkiat eivät hallitsisi ihmisten välisiä suhteita.