Kokonaisarkkitehtuurin ongelmat viestinnän välineenä

Abstract

Tämä kirjallisuuskatsaus käsittelee kokonaisarkkitehtuurin ongelmia viestinnän välineenä. Tutkimus rajataan käsittelemään ongelmia käytäntöyhteisöjen ja rajakohteiden näkökulmasta. Tutkielmassa pyritään vastamaan seuraaviin kysymyksiin: ”Miksi kokonaisarkkitehtuuri ei aina toimi viestinnän välineenä?” ja ”Mitkä ovat keskeiset ongelmat kokonaisarkkitehtuurissa viestinnän välineenä?”. Ongelmia tarkastellaan kolmesta näkökulmasta: syntaktinen, semanttinen ja pragmaattinen. Tutkimuksen tulosten mukaan keskeisimpiä syntaktisia ongelmia aiheuttaa liiallinen tekninen painotus, mallien korkea abstraktiotaso ja tarkka notaatio, joka vaatii perehtymistä. Myös vaikealukuisuus ja kuvausten monimuotoisuus aiheuttavat ongelmia viestinnässä eri käytäntöyhteisöjen välillä. Semanttisesta näkökulmasta ongelmalliseksi koetaan, että jaettujen merkitysten luominen on hankalaa ja harvoin käytäntöyhteisöt osaavat kommunikoida tavalla, jonka kaikki sidosryhmät ymmärtävät. Semanttisissa ongelmissa käsitellään myös käytäntöyhteisöjen ominaispiirteitä ja sosiaalista oppimista. Pragmaattisiin ongelmiin lukeutuu mallien omaksuminen hankaluus, jos mallin luomisessa ei ole mukana myös mallin käyttäjät. Ongelmia aiheuttaa myös sidosryhmien erilaisuus ja siksi erilaiset painotukset mielenkiinnonkohteissa.

This literature review is about the problems of enterprise architecture as a communication tool. The problems are considered in an aspect of communities of practice and boundary objects. This thesis aim at answering the following questions: “Why do not enterprise architecture always operate as a communication tool?” and “Which are the main issues of enterprise architecture as a communication tool?”. Problems are divided in three point of view: syntactic, semantic and pragmatic. The main issues of syntactic aspect are technical emphasis, high level of abstraction, and specific notation of artefact. Also, a complexity of reading and diversity of artefacts are causing the problems of communication. The semantic problems are the complexity of creating shared syntaxes and that the way communities of practice communicate cannot be understood by other stakeholders. In this chapter, also different features of communities of practice and social learning are considered. The causes of pragmatic issues are usually the complexity of assuming artefacts and making all the stakeholders part of the creating process. In addition, the diversity of various communities of practice lead to different interests of stakeholders.