Tutkielman tarkoituksena on tarkastella myöhäiskeski-ikäisten, 50-65-vuotiaiden kokemuksia omasta hyvinvoinnistaan sekä sitä, miten he hyvinvointia tavoittelevat. Selvitetään myös, minkälaisia kokemuksia 50-65-vuotiailla on wellness-kuluttamisesta. Näiden näkökulmien pohjalta on mahdollista tarkastella myös sitä, miten ikääntyminen näyttäytyy osana hyvinvointipuhetta. Tutkimuksen teoreettiset lähtökohdat perustuvat hyvinvoinnin, ikääntymisen ja kuluttamisen aikaisempien tutkimusten ja teorioiden tarkastelulle. Tarkoituksena on pohtia, miten näiden kolmen ilmiön suhde näyttäytyy 50-65-vuotiaiden ikäryhmässä. Tutkimuksen analyysimenetelmänä käytetään teoriaohjaavaa sisällönanalyysiä, jossa teoreettisella viitekehyksellä tuetaan aineiston monimuotoisuutta. Tutkimuksen aineisto koostuu syksyllä 2015 kerätystä, yhteensä kahdeksasta fokusryhmähaastattelusta. Aineisto kerättiin osana Jyväskylän yliopiston koordinoimaa DIGI50+ hanketta ja Peurunka-projektia.
Tutkielman tulokset esitetään si
sällönanalyysissä muodostuneiden teemojen perusteella. Ensimmäinen sisällönanalyysin teema vastaa kysymykseen siitä, miten hyvinvointi koetaan 50-65-vuotiaana. Toinen teema vastaa kysymykseen miten hyvinvointia tavoitellaan, ja kolmas teema keskittyy konkreettisemmin siihen, miten 50-65-vuotiaat kuluttavat omaan hyvinvointiinsa. Toisen ja kolmannen teeman kysymyksistä muodostuneet alaluokat noudattelevat hyvinvoinnin määritelmän kolmiulotteisuutta, jossa hyvinvointi määrittyy 50-65-vuotiaille fyysisenä, psyykkisenä ja sosiaalisena tasapainona. Aineiston analyysi ja tulokset jäsentyvät näiden kolmen ulottuvuuden ympärille, jolloin tarkastellaan sitä, minkälaisia fyysisiä, psyykkisiä ja sosiaalisia hyvinvoinnin tavoittelun ja kuluttamisen keinoja haastateltavat esittävät.
Tutkielman tulokset osoittavat, että 50-65-vuotiaat kokevat hyvinvoinnin elämänmittaisena projektina, jossa oleellista ei ole hyvinvoinnin täydellisyyden tavoittelu vaan tasapainon etsiminen. Oma ikääntyminen tiedostetaan osana hyvinvoinnin kokemusta ja siihen pyritään fyysisin, psyykkisin ja sosiaalisin keinoin varautumaan. Erityisesti se keskittyy oman rajallisuuden ymmärtämiselle näillä kolmella osa-alueella. Hyvinvointiin kuluttaminen perustuu 50-65-vuotiaana perustarpeiden ympärille, eikä sillä pyritä hakemaan erottautumista muista. Hyvinvointiin kuluttamista perustellaan erityisesti terveydellisiin syihin nojautuen, eikä hyvinvoinnin tavoittelu välttämättä vaadi kuluttamista ollenkaan. Ulkonäkökeskeinen hyvinvointiin kuluttaminen on 50-65-vuotiailla vaatimatonta ja keskittyy myös vain peruspalveluihin. Tulokset myös osoittavat, että wellness on 50-65-vuotiaille yleisesti melko tuntematon konsepti, joka lopulta määritellään pinnallisena hyvinvointiin kuluttamisena.
...
