Keskustelu subjektiivisesta varhaiskasvatusoikeudesta

Abstract

Suomessa kaikilla alle kouluikäisillä on vuodesta 1996 lähtien ollut subjektiivinen oikeus varhaiskasvatukseen. Elokuussa vuonna 2016 mahdollistettiin kuntien oikeus subjektiivisen varhaiskasvatusoikeuden rajaamiseen työttömien ja vanhempainvapaalla olevien vanhempien lapsilta. Tässä tutkimuksessa tutkittiin, millaisia perusteluja kunnallispoliitikot ja varhaiskasvatuksen hallinnon edustajat esittävät subjektiivisesta varhaiskasvatusoikeuden rajaamisesta tai rajaamatta jättämisestä. Lisäksi tutkimuksessa selvitettiin millaisia retorisia keinoja poliitikot ja hallinnon edustajat käyttävät argumentaatiossaan. Tutkimuksen yleisenä tavoitteena selvitettiin, miten varhaiskasvatusta koskevaa kunnallista päätöksentekoa perustellaan paikallisesti.

Tutkimuksen aineistona oli kunnallispoliitikkojen ja varhaiskasvatuksen hallinnon edustajien asiantuntijahaastattelut. Haastatteluaineisto analysoitiin aineistolähtöisellä laadullisella sisällönanalyysillä ja lisäksi retoristen keinojen analyysissä käytettiin argumentaatiostrategioiden analyysiä.

Subjektiiviselle varhaiskasvatusoikeudelle tai sen rajaamiselle esitettiin useita perusteluja. Subjektiivista varhaiskasvatusoikeutta koskevat perustelut jaettiin viiteen pääteemaan, jotka olivat: talous, kotihoito, tasa-arvo, varhaiskasvatuksen tehtävät ja varhaiskasvatuksen järjestäminen. Asiantuntijat perustelivat argumentaatiotaan usein itsetodettuun vetoavalla argumentaatiostrategialla. Asiantuntijoihin tai tutkittuun tietoon vetoamista esiintyy sen sijaan harvoin.