Vammaispalveluihin liittyvä harkintavalta

Abstract

Vammaispalveluihin liittyvä harkintavalta Maija Herajärvi Pro gradu -tutkielma, sosiaalityö Jyväskylän yliopisto Ohjaaja: Kati Närhi Kevät 2017 Sivumäärä 69 sivua + 1 liite

Tämän pro gradu -tutkielman tavoitteena on selvittää millaisena harkintavalta ilmenee vammaispalvelun sosiaalityöntekijän työssä. Harkintaa ja harkintavaltaa lähestytään moniulotteisena ja kontekstuaalisena ilmiönä, johon vaikuttaa professionaalinen ja byrokraattinen ulottuvuus. Harkintavalta liittyy olennaisena osana sosiaalipalvelujen myöntämiseen ja kohdentamiseen. Tutkielman tarkoituksena on pyrkiä ymmärtämään vammaispalveluissa käytettävää harkintavaltaa ilmiönä.

Tutkielma on laadullinen tutkimus, jossa aineiston keruumenetelmänä on vammaispalvelun sosiaalityöntekijöiden teemahaastattelu ja aineiston analyysimenetelmänä laadullinen sisällönanalyysi. Tutkielman teoreettinen viitekehys pohjautuu Michael Lipskyn näkemykseen katutason byrokraateista. Lipsky tarkoittaa katutason byrokraateilla julkisen sektorin palve-luksessa toimivia viranhaltijoita, joilla on työtehtäviensä hoidossa merkittävää käytännön tason harkintavaltaa. Katutason byrokraattien harkintavallan käyttöön liittyy kuitenkin jän-nitteitä, joita aiheutuu resurssien vähyydestä sekä organisaation ja yksilötason välisten tavoitteiden ristiriitaisuudesta.

Tutkimuksen tulokset jaottelen aineistolähtöisesti kolmeen luokkaan, jotka ovat institutionaaliseen kontekstiin liittyvä harkintavalta, asiantuntijuuteen liittyvä harkintavalta ja harkintavalta jännitteisenä ilmiönä. Tutkielman tuloksena voidaan todeta, että harkintavalta kietoutuu sekä asiakasprosessin eri vaiheisiin ja toimintaympäristön merkitykseen että sosiaalityöntekijän asiantuntijuuteen. Harkintavalta näyttäytyy asiakkaan tilanteen ratkaisemisena, jossa byrokraattinen ja professionaalinen harkintavalta kietoutuu yhteen. Lisäksi jännitteiden kautta kuvattuna harkintavalta näyttäytyy moniulotteisena ilmiönä vammaissosiaalityössä. Harkintavalta ilmenee vammaispalvelujen sosiaalityöntekijöiden asiantuntijuudessa harkintaosaamisena, joka edellyttää työssä laaja-alaista erityisosaamista.