Suomi Euroopan yhteisöön : suvereniteetti argumenttina liittymisen puolesta ja vastaan

Abstract

Tässä tutkielmassa tutkin suomalaista keskustelua silloiseen Euroopan yhteisöön liittymisestä. Tutkin tätä keskustelua suvereniteetin näkökulmasta kysyen aineistoltani ”miten EY-jäsenyyden nähtiin vaikuttavan Suomen suvereniteettiin”. Sovellan analyysissani suvereniteetin käsitteistöä ja Albert O. Hirschmanin argumentaatioteoriaa taantumuksellisista ja progressiivisista argumentaatiosta. Suvereniteetin käsitettä olen tulkinnut pääasiassa Krasnerin, Prokhovnikin, Pusterla&Piccinin ja Bolin kirjoitusten pohjalta. Aineistonani on eduskunnan lähetekeskusteluja kolmen päivän ajalta tammikuulta 1992, jolloin keskusteltiin valtioneuvoston ainoasta selonteosta Euroopan yhteisön jäsenyyden vaikutuksista Suomelle. Tutkimus osoitti, että liittymistä sekä vastustettiin että puolustettiin suvereniteettiin vetoamalla. Jäsenyyttä vastustavien pelko oli, että suvereniteettia menetetään. Jäsenyyttä puolustavat vetosivat puolestaan siihen, että EY-jäsenyys tukee Suomen suvereniteettia tai jäsenyydestä kieltäytyminen estää suvereniteetin toteuttamisen. Toisaalta analyysi osoitti myös, että jopa jäsenyyttä kannattavien argumenteista on luettavissa maailmanpolitiikan realistisen koulukunnan prinsiipit. Tutkimus paljasti myös suvereniteettipuheen jopa ratkaisevan kiinteän suhteen identiteettiin. Identiteetti on määräävässä osassa ratkaistaessa sitä, puhutaanko esimerkiksi suvereniteetista vai demokratiasta. Lisäksi tutkimus teki näkyväksi myös sen, että suvereniteetti on usein poliittisen puheen taustaoletuksena. Puhuttiin sitten sosiaalipolitiikasta, puolueettomuuspolitiikasta tai veropolitiikasta, taustalla on oletus suvereenista vallasta.