Asem ja uusi kansainvälinen järjestys : Euroopan ja Aasian yhteistyön vaikutus valtioiden suvereniteettiin

Abstract

Tutkimus tarkastelee Euroopan ja Aasian maiden yhteistyötä Asem-prosessin puitteissa. Asem-prosessi on monien hallintoviranomaisten kokousten kokonaisuus, jonka tärkeimmät päätökset tehdään kahden vuoden välein järjestettävissä hallitusten päämiesten huippukokouksissa. Tutkimuksen tarkoitus on selvittää, kuinka paitsi maanosien sisäinen integraatio, myös niiden välinen yhteistyö vaikuttavat osallistujavaltioiden suvereniteettiin.

Tutkimuksen aineiston muodostaa Asem-huippukokousten yhteydessä julkaistut puheenjohtajan lausunnot ja huippukokouksissa julkaistut poliittiset ja temaattiset julistukset. EU:n ja Aseanin toiminnan kuvaamisessa olen lisäksi käyttänyt lähteinä näiden organisaatioiden virallisjulkaisuja.

Suvereenit valtiot kuuluvat moderniin maailmanjärjestykseen, joten tarkastelen kuinka valtioiden suvereniteetin muuttuminen vaikuttaa maailmanjärjestykseen. Esitän, että Asemin yhteistyössä on kyse yhtäältä osallistujamaiden pyrkimyksistä modernisoitua ja vahvistaa valtioiden toimintamahdollisuuksia, toisaalta luopumisesta joistain modernin valtioiden piirteistä ja siirtymisestä postmoderniin maailmanjärjestykseen.

Teoriataustana käytän erityisesti Ulrich Beckin, Anthony Giddensin ja Jürgen Habermasin näkemyksiä yhteiskunnan tämän hetken kehityksestä ja heidän ajatuksiaan modernista ja postmodernista. Tutkimukseni valossa heidän teoriansa ovat huomattavan selitysvoimaisia, mutta niiden suurin ongelma on uskossa spontaanisti organisoituvien kansalaisten poliittiseen voimaan. Kansainvälinen integraatio johtuu pitkälti valtioiden aloitteellisuudesta, ei kansalaisyhteiskunnan.

Tutkimusten tulosten perusteella voidaan päätellä, että Asem palvelee sekä Euroopan että Aasian intressejä vahvistaa yhteistyöllään omaa geopoliittista asemaansa luomalla Yhdysvalloista riippumaton kansainvälisen yhteistyön areena. Samaan aikaan se myös fragmentoi osallistujien suvereniteetin: Jotkin suvereniteetin piirteet vahvistuvat, kun valtiot saavat enemmän poliittista toimintatilaa. Yhteistyö kuitenkin pakottaa ne kompromisseihin ja vähentää absoluuttista suvereniteettia.