Journalistista viestintäammattilaiseksi : suomalaisen alanvaihtokeskustelun diskurssit

Abstract

Mediamaiseman muuttuessa ja irtisanomisten yleistyessä yhä useampi journalisti siirtyy viestinnän tehtäviin, ja alanvaihdon onkin nähty kiihtyneen viime vuosina sekä Suomessa että kansainvälisesti. Viestinnän ja journalismin välisten rajojen hämärtyessä myös ammattilaisuuden määritelmät, alojen työnkuvat sekä ammatti-identiteetit ovat muutoksessa. Tämän tutkimuksen tutkimuskohteena oli keskustelu, jota journalistien alanvaihdosta viestintään käydään kotimaisessa kontekstissa. Tutkimuksessa sovellettiin tulkitsevaa diskurssianalyysia, ja tutkimuksen tieteenfilosofisena taustana on sosiaalisen konstruktionismin mukainen näkemys todellisuuden muotoutumisesta sosiaalisessa ja kielellisessä vuorovaikutuksessa. Tutkimusaineisto koostui 11 alanvaihtoa käsittelevästä artikkelista, joiden nähtiin olevan kannanottoja aiheesta käytävään keskusteluun. Aineistolähtöisen analyysin kautta pyrittiin vastaamaan tutkimuskysymyksiin ”Mitä diskursseja alanvaihtokeskustelusta voidaan tunnistaa?” ja ”Miten alanvaihto ja alanvaihtajat representoidaan eri diskursseissa?”. Aineistosta löydettiin neljä diskurssia, jotka edustavat eri näkökulmia alanvaihtoon sekä tapoja rakentaa alanvaihtoa ilmiönä: 1. Alanvaihto on itsekäs puolenvaihto; 2. Alanvaihtoa leimaa vääristynyt käsitys viestinnästä; 3. Alanvaihto on osa luonnollista urakehitystä; ja 4. Alanvaihto on ainoa vaihtoehto. Diskurssien sisällä representaatiot alanvaihtajista vaihtelivat aktiivisesta passiiviseen ja epäeettisestä pyrkyristä uhriin. Alanvaihtoa puolestaan kuvailtiin joko neutraalina, epäeettisenä, runsaana ja kiihtyvänä ilmiönä tai liikkeenä kohti parempaa. Ammatinvaihtoilmiön ja siitä käytävän keskustelun kompleksisuus tukee käsitystä siitä, että sekä viestintä että journalismi ovat ammatteina ja aloina jatkuvasti muuntuvia. Kaikille diskursseille yleinen taustaoletus on alanvaihdon johtuminen mediamurroksesta sekä alanvaihdon näkeminen väistämättömänä ja kiihtyvänä ilmiönä. Sen sijaan diskurssien välillä on eroa muun muassa siinä, millaisina toimijoina alanvaihtajat nähdään ja miten alanvaihtoon suhtaudutaan.

The rapid changes in the media landscape as well as accelerating layoffs are driving journalists to change career into communications and PR. The career change from journalism to communications and PR has become more and more common during the past years in Finland as well as globally. The boundaries between journalism and communications, the definitions of the professions, the job descriptions and the professional identities are blurring. The subject of this study was the discussion on the career change of journalists from journalism to communications and PR in Finland. This study was conducted by implementing interpretive discourse analysis, and the philosophy of science behind the study was based on social constructionism and the idea that the social reality is formed in social and linguistic interaction. The resource material included 11 articles which were seen as comments to the discussion on the phenomena of the career change. The research questions addressed through a grounded theory were ”What kind of discourses can be found in the discussion on career change?” and ”How the career change and journalists changing career are represented in the discourses?”. The study found four different discourses that represent different views to the career change and different ways in constructing the social reality related to the phenomena: 1. The career change is a selfish change of a side; 2. The career change is affected by a distorted view on PR; 3. The career change is a natural part of career development; and 4. The career change is the last change. The representations of the journalist changing career varied from an active to a passive individual, and from an unethical careerist to a victim. The career change from journalism to PR was described as neutral, unethical, and accelerating phenomena as well as as a change for something better. The complexity of the career change phenomena and the discussion around it supports the view that both PR and journalism as professions and fields are changing continuously. The views shared by all the examined discourses are that the career change from journalism to PR is accelerated by the changes in the media landscape, and that the phenomena is inevitable. On the other hand there were differences between the discourses on how the career chance and the journalists changing career are perceived.