Huumorin muodostuminen Disneyn animaatioelokuvassa Frozen - Huurteinen seikkailu

Abstract

Tutkimuksessa selvitetään minkälaista huumoria Disneyn vuonna 2013 ilmestyneessä animaatioelokuvassa Frozen – Huurteinen seikkailu käytetään. Aineistona on suomenkielinen käännösversio. Aihe on mielenkiintoinen muun muassa sen vuoksi, että vaikka Disney-tutkimusta on aikaisemmin tehty paljon ja myös huumoria on näissä tarkasteltu, niin tuoreimmista elokuvista ja paljon puhuttaneesta Frozenista ei ole tältä osin juurikaan tutkimustietoa. Sen lisäksi suomenkielinen Disney-tutkimus on vielä vähäistä.

Tutkimuskysymykseni ovat: Millaisia huumorin keinoja Frozen-elokuvassa käytetään? Perustuuko huumori olettamuksien rikkomiselle?

Analyysimenetelmänä käytetään teoriaohjaavaa sisällönanalyysia ja aikaisemmin Maria Laakson (2014) ja Chelsea Akersin (2013) käyttämiä huumorin luokitteluja tulosten jäsentämiseksi. Pääteoriana on huumorin inkongruenssi- eli yhteensopimattomuusteoria.

Tutkimuksesta selvisi, että Frozenissa käytetään monenlaista huumoria kuten sanailua, personifikaatiota, stereotypiaa, sarkasmia ja vitsailua. Jokaisen valitsemani huumorin luokan taustalla on pääteoriani huumorin inkongruenssiteoria, johon huumori pohjautuu. Varsinkin sanallisessa huumorissa erityisen merkityksellistä on se, kuka hahmoista puhuu. Kullekin hahmolle on rakennettu oma humoristinen identiteettinsä, joka säilyy elokuvan läpi riippumatta siitä, miten kokemukset muuten muuttavat hahmoa rohkeammaksi tai avoimemmaksi. Visuaalinen huumori, joka usein on jollakin tapaa myös fyysistä, on hahmoille enemmän yhteistä.