Koherenssin tunteen yhteys fyysiseen aktiivisuuteen ja liikkumista rajoittavaan sairauteen ikääntyvillä

Abstract

TIIVISTELMÄ

Silla Tenkula-Taskinen (2017). Koherenssin tunteen yhteys fyysiseen aktiivisuuteen ja liikkumista rajoittavaan sairauteen ikääntyvillä. Jyväskylän yliopisto, Liikuntatieteellinen tiedekunta, liikuntalääketieteen pro gradu -tutkielma, 57 s., 1 liite.

Tutkimuksen tausta ja tarkoitus

Koherenssin tunteen ja hyväksi koetun terveyden on havaittu aikaisemman tiedon valossa olevan yhteydessä toisiinsa. Koherenssin tunteen ja fyysisen aktiivisuuden suhteesta on kuitenkin vain vähän tietoa etenkin ikääntyvien kohdalla. Tämän tutkimuksen tarkoitus oli selvittää, onko ikääntyvien kohdalla koherenssin tunteen voimakkuudella yhteyttä fyysisen aktiivisuuden määrään ja siihen, onko tutkittavalla lääkärin diagnosoima liikkumista rajoittava sairaus.

Tutkimusaineisto ja menetelmät

Aineisto on osa perinteikkään Suomalaisen Kaksoskohorttitutkimuksen TWINMOBILE-alaotoksen aineistoa. Aineistonkeruu toteutettiin kotiin postitetulla kyselylomakkeella, jossa tiedusteltiin koherenssin tunteen voimakkuutta neljäkysymyksisellä SOC-mittarilla ja liikkumista rajoittavan sairauden olemassaoloa. Hookie AM20-liikemittareilla kerättiin fyysisen aktiivisuuden määrää ja kuormittavuutta kuvaava aineisto. Aineiston analysointi toteutettiin IBM SPSS Statistics 24 -ohjelmalla. Analysoinnissa käytettiin kuvailevien tietojen lisäksi KolmogorovSmirnovin testiä, ristiintaulukointia, Khiin neliö (χ2)-testiä, Pearsonin korrelaatiokerrointa, Mann-Whitneyn U -testiä, Kruskall Wallisin testiä ja hierarkkista lineaarista regressioanalyysiä.

Tulokset

Koherenssin tunne oli tilastollisesti merkitsevästi vahvempi niillä, joilla ei ollut liikkumista rajoittavaa sairautta kuin niillä, joilla sairaus oli (p = 0,025). Fyysisen aktiivisuuden määrä oli sitä korkeampi, mitä voimakkaampi koherenssin tunne tutkittavalla oli (p = 0,032). Reipasta ja rasittavaa fyysistä aktiivisuutta oli eniten kohtalaisen koherenssin tunteen omaavilla tutkittavilla, joskin vähiten reipasta ja rasittavaa fyysistä aktiivisuutta oli jälleen heikon koherenssin tunteen ryhmällä (p = 0,011). Koherenssin tunteen voimakkuus ei kuitenkaan ollut merkittävin selittäjä fyysisen aktiivisuuden määrän taustalla, sillä painoindeksi, sukupuoli, liikkumista rajoittavan sairauden olemassaolo sekä liikemittarin käyttöaika selittivät koherenssin tunteen ohella eri tavoin fyysisen aktiivisuuden, kuormittavuuden sekä paikallaanoloajan määrää.

Johtopäätökset

Koherenssin tunteen voimakkuudella on havaittavissa yhteys liikkumista rajoittavan sairauden olemassaoloon ja fyysisen aktiivisuuden määrään ja kuormittavuuteen ikääntyvillä. Poikkileikkausaineiston perusteella ei voi tehdä päätelmiä kausaalisista tekijöistä. Koherenssin tunteen voimakkuuden vaikutus heijastunee välillisten tekijöiden kautta korkeampaan fyysisen aktiivisuuden tasoon ja siihen, minkä tutkittavat kokevat liikkumista rajoittavaksi sairaudeksi. Vahva koherenssin tunne tekee elämästä kaikin puolin merkityksellisempää, joka heijastuu parempana elämänhallintana monilla eri elämänalueilla.

Avainsanat: koherenssin tunne, ikääntyvät, fyysinen aktiivisuus, liikemittari

ABSTRACT

Silla Tenkula-Taskinen (2017). Association between sense of coherence, disease limiting motor activity and physical activity in older adults. University of Jyväskylä, Faculty of Sports and Health Sciences, sports and exercise medicine Master’s thesis, 57 pp, 1 appendix.

Background and purpose

Sense of coherence and experienced health have been reported to be associated in previous research. Still there is only little knowledge about the association of sense of coherence and physical activity especially in older people. Purpose of this study was to determine if there is an association between the strength of sense of coherence, amount of physical activity and disease limiting motor activity among older adults.

Methods

The data was a part of TWINMOBILE sample, which is a part of traditional The Finnish Twin Cohort Study. Data Collection was carried out using a questionnaire, which was mailed to subjects. In the questionnaire there were questions about strength of sense of coherence using SOCscale and disease limiting motor activity. Hookie AM20 -accelerometer was used to asses the amount and intensity of physical activity. Statistical analysis was made using IBM SPSS Statistics 24 software. In data analysis descriptive statistics, Kolmogorov-Smirnov test, crosstabulation, Chi square (χ2) -test, Pearson’s correlation, Mann-Whitney U -test, Kruskall Wallis test and hierarchical linear regression were used.

Results

Sense of coherence was stronger among those subjects who did not have disease limiting motor activity (p-value 0.025). The amount of physical activity was higher when the sense of coherence was stronger (p-value 0.032). Most moderate and vigorous physical activity was reported by those subjects, who had moderate sense of coherence. The least amount of moderate and vigorous physical activity was reported by those who had weak sense of coherence (p-value 0.011). Sense of coherence was not the most significant factor explaining the amount of physical activity. Also body mass index, gender, disease limiting motor activity and duration of accelerometer use explained the amount and intensity of physical activity and sedentary behaviour.

Conclusions

There is a statistically significant association between the sense of coherence, disease limiting motor activity and amount and intensity of physical activity in older adults. This cross-sectional study can not prove any causal relationships. It is possible, that the strength of sense of coherence affects to the amount of physical activity and disease limiting motor activity via indirect factors. Strong sense of coherence makes one’s life more meaningful, which is reflected in better control of life in all aspects of life.

Keywords: sense of coherence, older adults, physical activity, accelerometer