Taidekokemukset sosiaalisten ja yksilöllisyyttä vahvistavien tarpeiden tyydyttäjinä : uusia näkökulmia taiteita koskevaan hyvinvointikeskusteluun

Abstract

Taiteiden ja hyvinvoinnin välinen yhteys on ollut suomalaisen kulttuuripolitiikan keskeisiä aiheita vuodesta 2007 saakka, kun hallituksen strategia-asiakirjassa asetettiin Terveyden edistämisen politiikkaohjelma. Tämä johti vuosina 2010-2014 toteutettuun Taiteesta ja kulttuurista hyvinvointia -ohjelmaan, jonka toiminta-aikana kehiteltiin hyvinvointia edistäviä taiteellisen toiminnan muotoja. Toimintaohjelman kautta myös paljon kansainvälistä taiteisiin liittyvää hyvinvointitutkimusta tuli Suomessa laajempaan tietoisuuteen.

Vaikka erilaisilla taiteen muodoilla on useissa tutkimuksissa todettu olevan hyvinvointi- ja terveysvaikutuksia, harva tutkimus on yrittänyt selittää näiden vaikutusten syitä. Lisäksi kliiniset tutkimukset ovat harvoin ottaneet huomioon, millainen rooli taidekokemusta ympäröivillä olosuhteilla tai kokijan omalla maulla on havaittujen vaikutusten kanssa.

Tällä tutkimuksella pyrin tuomaan esille, että taiteiden sijaan pitäisi puhua taidekokemusten hyvinvointivaikutuksista. Väitteeni juontaa juurensa holistiseen ihmiskäsitykseen, eli ajatukseen, että ihmisen fyysiset, psyykkiset, sosiaaliset ja kokemukselliset ulottuvuudet ovat kaikki toisiinsa sidoksissa. Siksi myös pääasiassa mielen sisäinen taidekokemus voi heijastella monenlaisina hyvinvointivaikutuksina niin fyysisesti kuin sosiaalisestikin. Taideteos tai -esitys itsessään on vain osatekijä taidekokemuksen kokonaisuudessa.

Tutkielmaani varten haastattelin viittä aktiivista taiteiden harrastajaa heidän harrastustensa syistä. Tärkein löytöni oli se, että haastateltavat perustelivat harrastustaan kahdeksan eri tavoitteen kautta. Nämä tavoitteet olivat tunteiden läpikäyminen, arjesta irtautuminen, harrastuksessa kehittyminen, ihmisenä kasvaminen, ymmärretyksi tulemisen kokeminen, ihmissuhteiden vahvistuminen, ajatusten jakaminen ja käsittely, sekä yhteisöllisyydentunteen kokeminen. Tarveteorioiden näkökulmasta mainittujen tavoitteiden avulla tyydytetään yleisinhimillisiä tarpeita, mikä johtaa lisääntyvään hyvinvointiin. Toinen merkittävä huomioni oli, että haastateltavat sopeuttivat ja muokkasivat tavoitteitaan oman makunsa, voimavarojensa ja teosta kohtaan asettamiensa odotusten mukaisesti sekä kokemuksen sosiaalisesta kontekstista riippuen.