Tutkimuksessa tarkastellaan pitkittynyttä työttömyyttä, sen seurauksia ja ratkaisuyrityksiä hyvinvointivaltion ja järjestelmän näkökulmasta. Tutkimuksen lähtökohtana ovat aktivointi-ideologian toteutuminen hyvinvointivaltioissa ja aktivointipolitiikan kansainvälisen kehityksen, erityisesti Euroopan Unionin, vaikutukset Suomen työllisyyspolitiikkaan ja sosiaaliturvan aktivointiin. Tutkimuksen tehtävänä on selvittää, millaisena aktivoinnin tavoite työttömän mahdollisimman nopeasta työelämään sijoittumisesta näyttäytyy käytännön toteutuksen tasolla; millaisia toimenpiteitä palvelujärjestelmä on käyttänyt pitkäaikaistyöttömien työllistymiseksi pitkään kestäneissä aktivointiprosesseissa, ja millaisia tuloksia on saatu aikaiseksi. Tutkimusaineisto kerättiin työvoiman palvelukeskusten TYPPI-asiakaspalvelujärjestelmästä. Rekisteriaineisto perustuu Helsingin työvoiman palvelukeskuksessa toimineiden virkailijoiden tekemiin rekisterimerkintöihin. Tarkastelun kohteena ovat kaikki Helsingin työvoi
man palvelukeskuksessa vuosina 2007–2013 toteutuneet yli kolme vuotta kestäneet palveluprosessit, joita oli yhteensä 770. Tutkimuksessa hyödynnettiin kvantitatiivista tutkimusotetta. Aineiston analyysimenetelmänä käytettiin kuvailevaa tilastoanalyysia.
Tutkimuksen tulokset osoittavat, että aktivoinnin keinoin ei suurimmalle osalle pitkään aktivoinnin piirissä olleista työttömistä saavutettu työllistymisen tavoitetta. Myöskään akti-vointipolitiikan tavoite sosiaaliturvaa saavien määrän vähenemisestä ei toteutunut, sillä toimeentulotuen saajia oli palveluprosessien päättyessä enemmän kuin palveluprosessien alkaessa. Ainoastaan pieni osa pitkäaikaistyöttömistä oli työllistynyt. Työllistymistä yleisempää oli muun muassa työllistyvyysedellytysten paranemisen johdosta siirtyminen TE-toimiston asiakkuuteen, siirtyminen eläkkeelle ja palveluprosessin päättyminen työttömän aloitteesta. Yleisimmät työllistymisen tukemiseksi käytetyt palvelut olivat kuntouttava työtoiminta ja työllistymistä edistävät TE-hallinnon palvelut. Tutkimuksen tulokset vahvistavat tietoa pitkäaikaistyöttömien työllistymisen vaikeudesta. Palveluprosessien päättymissyiden tarkastelussa työttömien työllistymisen esteinä näyttäytyivät heikko työkyky tai työkyvyttömyys, haluttomuus olla aktivoinnin piirissä sekä työttömyyden jatkuminen työllistyvyysedellytysten paranemisesta huolimatta. Johtopäätöksenä esitetään, että aktivoinnin tavoitteiden toteutumiseksi keskeistä on riittävien ja oikeanlaisten työhön kuntouttavien palvelujen saannin varmistaminen sekä työttömien halu edistää omaa työllistymistään. Lisäksi tarvitaan sellaisia työmarkkinoita, jotka vastaanottavat pitkäaikaistyöttömien edustamaa työvoimaa.
...
