Perheväkivaltaa kokeneen lapsen identiteettikertomukset

Abstract

Ammatillinen lisensiaatintutkimukseni käsittelee väkivaltaa kokeneiden lasten identiteettikertomuksia. Tutkimuksen tavoitteena on lisätä sosiaalityön ja muun ammatillisen työn piirissä ymmärrystä perheväkivallan vaikutuksista lapsiin ja tuoda esille lasten perheväkivaltakokemuksia lasten omalla äänellä. Näkökulmana tutkimuksessa on narratiivisen identiteetin näkökulma: millaista identiteettiä lapsi ilmentää sekä perheväkivaltaa koskevassa kertomisessaan että kertoessaan muusta elämästään. Tavoitteena on tutkia perheväkivallan vaikutuksia lapsen identiteettiin ja sitä, onko väkivaltakertomuksissa esiin tuleva identiteettikertomus valtakertomus myös muissa konteksteissa. Tutkimuksen aineisto koostuu neljän 7-12-vuotiaan lapsen yhteensä 10 haastattelukerrasta. Aineiston analyysi on tehty narratiivisin menetelmin, sekä narratiivisella sisällön analyysillä että kertomusten muodon ja sisällön analyyseillä. Tutkimus paikantuu narratiivisen tutkimuksen lisäksi väkivalta- ja lapsinäkökulmaiseen tutkimukseen. Lasten kertomuksissa perheväkivallasta yksi tutkimustulos oli kertomattoman tarinan mukanaolo: kaikilla lapsilla oli haastatteluissa kohtia ja aikoja, jolloin he eivät kertoneet väkivallasta kotona. Myös perheistä kerrottujen tarinoiden monimuotoisuus oli merkittävää; perhe ei ole väkivaltaperheessäkään elävälle lapselle vain väkivallan ja ikävien tapahtumien areena. Nämä asiat tulee huomioida lasten väkivalta-auttamistyössä. Perheväkivaltakertomusten analyysi identiteettikertomuksina tuotti kolme lapsen erilaista identiteettiä. Olen nimennyt ne näkymättömän lapsen identiteetiksi, haavoitetun lapsuuden kapinoijan identiteetiksi sekä helpon lapsen identiteetiksi. Lasten toimijuus ja tunteet liittyen väkivaltatilanteisiin olivat analyysissa keskeiset tekijät. Kaikkia identiteettejä voi nimittää haavoitetun lapsuuden identiteeteiksi ja ne sisältävät riskejä lapsen tunne-elämän tai itsenäistymisen kehitykselle. Analysoin lasten muiden elämänalueiden kertomuksia myös identiteettikertomuksina, ja tuloksena oli, että osassa kertomuksia näkyi lasten kokema perheväkivalta, eli väkivallan vaikutus näkyi laajemmin lapsen sosiaalisessa identiteetissä. Kaikilta lapsilta löytyi kuitenkin myös kertomuksia, joissa oli nähtävissä käänne tai muutos, ja lapsen kertomus ilmensi toisenlaista, rakentavampaa, identiteettiä ja selviytymistä. Ammatillisissa käytännöissä tulisi pystyä huomioimaan väkivallan vaikutukset lapseen ja huomaamaan lapsen yksilöllinen avun tarve.