"Tuulipuvun tuolla puolen jossain on maa" : avoin intertekstuaalisuus Ismo Alangon rocklyriikassa

Abstract

Tutkimus tarkastelee avoimia intertekstuaalisia viittauksia Ismo Alangon rocklyriikassa. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, millaisia intertekstuaalisia viittauksia tai lainauksia teksteissä on ja mitä funktioita viittauksilla on eli millaisia merkityksiä ne luovat teksteihin. Lisäksi tutkimus tarkastelee sitä, esiintyykö tietynlaisia viittauksia erityisesti tietyn levyn tai aikakauden teksteissä ja onko eri aikakausien sanoitusten välillä havaittavissa eroja viittausten käytön ja niiden synnyttämien merkitysten suhteen. Myös tekstien genrepiirteet rocklyriikan edustajina ovat tarkastelun kohteena. Keskeisiä käsitteitä tutkimuksessa ovat intertekstuaalisuus, konteksti ja genre. Tutkimuksen fokuksessa on avoin eli selvästi näkyvä intertekstuaalisuus, eivät tulkinnanvaraisemmat yhteydet. Tutkimus perustuu funktionaaliseen käsitykseen kielestä: mitä kielellä tehdään ja miten sillä luodaan merkityksiä. Myös kirjallisuuden- ja kulttuurintutkimusen näkökulmat ovat tutkielmassa olennaisia. Tutkittava aineisto koostuu Ismo Alangon vuosina 1980-2015 julkaisemasta rocklyriikasta (yht. 268 kappaletta). Sanoitukset on aluksi ryhmitelty sen mukaan, millaisiin teksteihin niissä viitataan. Tämän jälkeen osa sanoituksista analysoidaan esimerkinomaisesti tarkemmin etsien niistä mahdollisia yhteisiä teemoja ja diskursseja. Tutkimus on kvalitatiivista tekstintutkimusta. Tutkimuksesta käy ilmi, että tutkituissa sanoituksissa viitataan Raamattuun, laululyriikkaan sekä jonkin verran kaunokirjallisiin teoksiin. Näistä Raamattu on yleisin viittauskohde. Sanoituksissa näkyy ajallisia eroja: Raamatun käyttö korostuu erityisesti 1980-luvun yhteiskuntakriittisissä sanoituksissa, kun taas 1990-luvun sanoituksissa esiintyy eniten viittauksia laululyriikkaan ja sanoitukset asettuvat usein osaksi Suomea, suomalaisuutta ja yhteiskunnan medioitumista ja globalisoitumista kommentoivaa diskurssia. 2000-luvun sanoitukset sisältävät vähemmän viittauksia ja ne keskittyvät enemmän yksilön kokemusten kuvaukseen. Tutkielman esittämien havaintojen avulla voidaan ohjata yläkoulu- tai lukioikäisiä oppilaita harjaantumaan tekstien välisten yhteyksien sekä niistä syntyvien merkitysten havainnointiin. Tämä on yksi tapa opetella kriittistä lukutaitoa, joka on tekstien täyttämässä yhteiskunnassa olennainen taito.