Kiinalaisten suomenoppijoiden pyyntöstrategiat osana pragmaattista taitoa

Abstract

Tutkielmassani tutkin kiinalaisten suomenoppijoiden pyyntöstrategioita pragmaattisen kompetenssin näkökulmasta. Tutkielmassani keskityn selvittämään suomenoppijoiden kykyä tuottaa tilanteittain soveliaita pyyntöjä. Pyyntöjen muoto- ja lauseopillisia piirteitä ei oteta huomioon. Pyyntöstrategiaa tarvitaan jokapäiväisessä elämässä ja on tärkeää, että puhuja esittää pyynnön mahdollisimman kohteliaasti ja hienovaraisesti. Kiinalaisten suomen kielen oppijoiden pyyntöstrategiat puuttuvat pragmatiikan tutkimuskentältä lähes kokonaan, ja tämä tutkimus pyrkii paikkaamaan kyseistä aukkoa. Tutkielmassani vertailen kiinalaisten suomenoppijoiden pyyntöjä natiivien pyyntöihin selvittääkseni, tuottavatko oppijat puhetilanteisiin sopivia pyyntöjä ja millaisia kielenkäyttöongelmia heillä mahdollisesti on.

Tutkielmani teoreettisena viitekehyksenä toimivat oppijan pragmaattinen kompetenssi, puheaktiteoria ja pyyntöstrategiat. Tutkielman menetelmänä ovat kirjalliset diskurssin tuottamistehtävät (Discourse Completion Test, DCT), jossa informanttien tulee laatia pyyntöjä annettujen hypoteettisten tilanteiden mukaan. Aineisto on kerätty Webropolin Internetkyselylomakkeella. Kyselyyn vastasi 15 kiinalaista suomenoppijaa ja 16 suomalaista informanttia. Oppijoiden ja natiivien pyyntöstrategioiden eroja tutkitaan ja vertaillaan analysoimalla pyyntöjen pääaktin strategiaa ja sen sisäisiä ja ulkoisia lievennyskeinoja. Analyysissa käytän Muikku-Wernerin (1997) laatimaa pyyntöjen tutkimisen mallia, joka on alun perin kehitetty CCSARP-hankkeessa. Kaikkien pyyntöjen (n = 341) pääaktit ja niiden lievennyskeinot erotellaan ja luokitellaan strategioittain.

Tulokset osoittavat, että suomalaiset ja kiinalaiset arvioivat sosiaalisia muuttujia melkein samalla tavalla ja kiinalaiset suomen kielen oppijat osaavat käyttää pyyntöstrategioita kielitaitonsa tasoon nähden jo suhteellisen hyvin. Kiinalaisten pyyntöjen erot natiiveihin verrattuna ovat seuraavat: Kiinalaiset informantit eivät vielä osaa hyödyntää leksikaalisia lieventimiä kovin hyvin, eivätkä he käytä esimerkiksi imperfektiä tai perfektiä lieventämisen keinona ollenkaan. Kiinalaisten pyynnöissä esiintyy jonkin verran ylikohteliaisuutta sekä liiallista minä-sanan käyttöä ja itsekeskeisyyttä. Lisäksi kiinalaiset informantit käyttävät jonkin verran sopimattomia aloittimia. Tulokset osoittavat myös, että kiinalaiset käyttävät enemmän suoraa strategiaa kuin suomalaiset, mikä tukee aikaisempien tutkimusten tuloksia.

Tämä tutkimus antaa kiinalaisia suomenoppijoita opettaville henkilöille sekä kiinalaisille tarkoitettujen kurssien suunnittelijoille relevantteja tietoja, joita voidaan hyödyntää opetuksessa. Tutkimuksen tulokset saavat pohtimaan, voisivatko eri tavoin laaditut pyynnöt, jotka eroavat käytettyjen ilmaisujen ja strategioiden suhteen, toimia kuitenkin yhtä hyvin samassa tilanteessa ja olla yhtä kohteliaita ja pragmaattisesti sopivia. Jatkossa olisi kiinnostavaa tutkia, miten natiivit suhtautuvat suomenoppijoiden tuottamiin pyyntövariaatioihin. Olisi myös antoisaa seurata, miten tähän tutkimukseen osallistuneiden kiinalaisten informanttien pyyntöstrategiat kehittyvät opintojen edetessä.