Show simple item record

dc.contributor.authorSchwartz, Carita
dc.date.accessioned2017-01-23T07:51:27Z
dc.date.available2017-01-23T07:51:27Z
dc.date.issued2016
dc.identifier.urihttps://jyx.jyu.fi/handle/123456789/52788
dc.description.abstractMelu on häiritsevää ääntä, jota syntyy monista arkisista lähteistä, kuten tieliikenteestä ja teollisuudesta. Haittavaikutuksiensa tähden meluun tulisi kiinnittää huomiota jo eri maankäytön suunnitteluvaiheissa, kuten kaavoituksessa, jotta haitat ympäristöön jäisivät vähäisiksi tai kokonaan syntymättä. Tässä kandidaatin tutkielmassa tutustuttiin siihen, kuinka kaavoituksessa pyritään ja voidaan ottaa huomioon meluntorjunta, selvitettiin millaisiksi kaavoituksen ratkaisut voivat käytännössä muotoutua ja kuinka Jyväskylän yleiskaavakartan 1/7, Oravasaaren osayleiskaavan ja Mannisenmäen asemakaavan tapauksissa melutorjunta näkyy kaavoituksen tuloksena syntyneissä kaavakartoissa. Tutkielma on olemassa olevaan kirjallisuuteen pohjautuva ja sen kirjallinen aineisto kerättiin kirja- ja Internet-lähteistä. Kirja- ja Internet-lähteiden löytämiseksi käytettiin apuna hakukoneita ja lisäksi aiheeseen liittyviä kirjoja haettiin Jyväskylän yliopiston kirjaston tietokannasta (JYKDOK). Tutkielmassa havaittiin kaavoituksen meluntorjunnan parhaimpien mahdollisuuksien olevan uusien asuinalueiden kaavoittamisessa. Meluongelman syntymisen ehkäiseminen onnistuu tällöin paremmin kuin jo osin tai täysin rakennetuilla alueilla. Jotta rakennetuilla alueilla meluongelmia voitaisiin välttää ja vähentää, on kaavoituksessa hyödynnettävä myös melulähteen päästöjen vähentämisen, melun leviämisen estämisen ja kohteen suojelemisen keinoja. Tutkielmassa myös havaittiin, että kaavoituksessa nojataan vahvasti valtioneuvoston päätöksessä n:o 993/1992 määriteltyihin melutason ohjearvoihin. Tämän myötä ajantasaisuuden merkitys kaavoituksen taustalla käytettävissä meluselvityksissä korostuu ja käytettävien ohjearvojen tulisikin perustua ajankohtaiseen tutkimustietoon. Koska ohjearvot nykyisellään eivät tutkimuksen mukaan aina kerro tarpeeksi melun häiritsevyydestä, olisi myös mahdollisten erilaisten melun arviointimenetelmien kehittämistä ja hyödyntämistä harkittava. Tutkimuksen tapauskohtaisissa kaavakarttatarkasteluissa huomattiin, että meluntorjuntaan käytettävien kaavamerkintöjen käyttö kaavakartan eri kohteissa riippuu kaavoitustason lisäksi selkeästi myös muista tekijöistä, joita voivat olla kaavoitettavan alueen laajuus ja kaavakartan mittakaava.
dc.format.extent42
dc.language.isofin
dc.rightsThis publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.en
dc.rightsJulkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.fi
dc.subject.othermaankäytön suunnittelu
dc.subject.otheralueiden käytön suunnittelu
dc.subject.othermeluntorjuntatekniikat
dc.titleMeluntorjunta kaavoituksessa
dc.identifier.urnURN:NBN:fi:jyu-201701231216
dc.type.dcmitypeTexten
dc.type.ontasotKandidaatintutkielmafi
dc.type.ontasotBachelor's thesisen
dc.contributor.tiedekuntaMatemaattis-luonnontieteellinen tiedekuntafi
dc.contributor.tiedekuntaFaculty of Mathematics and Scienceen
dc.contributor.laitosBio- ja ympäristötieteiden laitosfi
dc.contributor.yliopistoUniversity of Jyväskyläen
dc.contributor.yliopistoJyväskylän yliopistofi
dc.contributor.oppiaineYmpäristötiede ja -teknologiafi
dc.date.updated2017-01-23T07:51:28Z
dc.rights.accesslevelopenAccessfi


Files in this item

Thumbnail

This item appears in the following Collection(s)

Show simple item record