Individuals at the heart of educational change : local level administrators' views on the development of the organization of language education through top-down projects, bottom-up reorganization, and cooperation and communication

Abstract

Suomen hallitus ja yritysmaailma tunnistavat kielitaitotarpeen. Kielten opiskelun suosio on kuitenkin laskenut vuosien ajan. Kielikoulutusta koskevan päätöksenteon hajautuessa yksittäisillä kunnilla ja päättäjillä on entistä laajemmat mahdollisuudet järjestää kielten opetusta paikallisesti tahtonsa mukaan. Aiempi tutkimus (ks. esim. Kyllönen and Saarinen 2010b) on kuitenkin osoittanut, että päättävissä asemissa olevat henkilöt eivät anna erityistä painoa kielikoulutuksen järjestämisen kehittämiselle.

Tämä tutkielma kartoittaa sivistysjohtajien ja rehtoreiden kokemuksia useiden koulutuksen järjestämisen välineiden vahvuuksista ja heikkouksista. Tutkielman taustana käytetään aiempaa tutkimustietoa suomalaisen kielikoulutuksen järjestämisestä, ongelmista ja kehittämisestä. Tutkielman aineisto kerättiin haastattelututkimuksella, johon osallistui kaksi sivistysjohtajaa ja neljä koulun johdossa toimivaa henkilöä kahdesta eri kunnasta. Haastatteluaineiston analyysi pohjautuu fenomenografiseen viitekehykseen. Analyysissä keskitytään haastateltavien kokemuksiin hankkeista, paikallisesta kehitystyöstä, sekä viestinnästä ja yhteistyöstä. Heikkouksien ja vahvuuksien kartoittamisen lisäksi analyysissä kuvaillaan haastateltavien aktiivisuutta suhteessa eri koulutuksen järjestämisen välineisiin.

Haastattelujen perusteella vaikuttaa siltä, että sivistysjohtajat ja rehtorit ovat melko passiivisia hankkeiden suhteen. He pitävät hankkeiden suurimpana rasitteena byrokraattisuutta. Hankemuotoinen rahoitus ei myöskään mahdollista paikallisten toimintatapojen kehittämistä. Paikallisen kehitystyön suhteen haastateltavat ovat aktiivisia ja halu muuttaa asioita kielten opetuksen järjestämisessä kumpuaa usein omista aiemmista kokemuksista. Sähköpostiin painottunut viestintä nähdään ongelmallisena. Henkilökohtaiset kontaktit, epäviralliset verkostot, sekä lehtijutut ja palkinnot puolestaan koetaan hyödyllisiksi. Tutkielmassa esitetään, että kunnissa ja kouluissa kaivataan koordinoitua tukea kielikoulutuksen kehittämisessä informaation määrän ja projektien vaatiman tietotaidon tarpeen kasvaessa. Epäviralliset verkostot ja paikalliset toimintatavat kätkevät paljon hyödyntämätöntä potentiaalia. Jatkotutkimuksen kautta olisi mahdollista hankkia syventävää tietoa joko tietystä kielikoulutuksen järjestämisen välineestä tai muilta koulutuksen järjestämisen tasoilta.