Parisuhdeväkivaltatyötä tekevien työntekijöiden toimijuus ja toimijuuden ristiriidat

Abstract

Tämän pro gradu -tutkielman aiheena oli parisuhdeväkivaltatyötä tekevien työntekijöiden toimijuus. Tutkimuskysymykset olivat: Miten parisuhdeväkivaltatyöntekijät kuvaavat toimijuuttaan puheessaan sekä millaisia ristiriitoja toimijuudessa ilmenee? Tutkimus oli osa Jyväskylän yliopiston psykologian laitoksella toimivan Psykoterapian opetus- ja tutkimusklinikan Pariterapia parisuhdeväkivallan ehkäisemisen keinona – tutkimusta sekä Jyväskylän yliopiston yhteiskuntatieteiden ja filosofian laitoksen Väkivallan kohtaamisen käytännöt sosiaali- ja terveysalan organisaatioissa – projektia. Alun perin tutkimusprojektin aineistoa kerättäessä fokusryhmähaastatteluilla selvitettiin työntekijöiden näkökulmia pariterapian soveltamisesta lähisuhdeväkivallan hoidossa. Tässä tutkimuksessa saman aineiston tarkastelun kohteena oli kuitenkin väkivaltatyöntekijöiden toimijuus työssään riippumatta siitä, kertoivatko haastatellut tekevänsä pariterapiaa vai muita työskentelymuotoja parisuhdeväkivaltatyössä. Tämän tutkimuksen aineisto koostui neljästä väkivaltatyöntekijöiden fokusryhmähaastattelusta, joita analysoitiin teoriaohjaavalla sisällönanalyysilla. Toimijuutta tutkittiin tarkastelemalla työntekijöiden ryhmähaastatteluissa tuottamaa puhetta. Työntekijöiden toimijuudella tarkoitettiin työntekijälle työssään syntyneitä toiminnan mahdollisuuksia, resursseja ja ehtoja, niiden suhdetta toisiinsa sekä niiden tuottamaa valtaa ja vastuuta. Teoriaohjaavassa sisällönanalyysissa toimijuutta analysoitiin neljän modaliteetin viitekehyksestä. Modaliteetit merkitsevät kielellisiä ilmaisuja toiminnan tulkinnallisista mahdollisuuksista. Niiden avulla nostettiin esiin toimijuutta luovia lähtökohtia ja toiminnan ristiriitoja väkivaltatyössä. Sisällönanalyysissa jaoteltiin työntekijän toimintaa ja toimijuutta kuvaavia ilmaisuja teemoittelemalla ne ensin isommiksi luokiksi ja sitten jakamalla ilmaisut sisällön perusteella joko instituutioita tai yksilöitä kuvaaville tasoille. Yksilötasoa jäsennettiin vielä tarkemmaksi käyttämällä lähestymistapana position näkökulmaa, ja muodostettiin työntekijäposition ja asiakaspositioiden luokat. Tulosten perusteella työntekijöiden toimijuuteen vaikuttivat sekä instituutiotason että yksilötason tekijät. Instituutioiden tasolla työntekijöiden toimijuuden kuvaukset liittyivät toimipaikkoihin, palvelujärjestelmään, resursseihin ja lainsäädäntöön. Yksilötasolla työntekijäposition näkökulmasta toimijuuden kuvauksissa käsiteltiin työntekijöiden arvoja, asenteita, koulutusta, ammattitaitoa ja inhimillisiä tekijöitä. Asiakaspositioihin sisältyi asiakassuhteisiin ja väkivalta-asiakkaiden ominaisuuksiin liittyviä tekijöitä, jotka asiakastilanteessa vaikuttavat työntekijän mahdollisuuksiin toimia. Työntekijöiden toimijuuden ristiriitoja jaoteltiin neljän modaliteetin: täytymisen, voimisen, haluamisen ja osaamisen avulla. Täytymisen ja voimisen modaliteetit korostuivat instituutiotasolla. Haluamisen ja osaamisen modaliteetit kuvasivat parhaiten toimijuutta työntekijäposition

näkökulmasta tarkasteltuna. Asiakaspositioissa esiin nousevat modaliteetit olivat osaaminen, haluaminen ja voiminen, jolloin toimijuuden ristiriidat liittyivät erityyppisten asiakasryhmien kanssa toimimiseen. Tutkimus osoitti, että väkivaltatyössä toimimiseen liittyy monenlaisia ristiriitoja, jotka näkyivät eri tarkastelutasoilla modaliteettien välisinä jännitteinä. Erityisesti instituutiotason velvoitteiden ja yksilötason toimintamahdollisuuksien välillä ilmenevät toimijuuden ristiriidat voivat olla työn tekemisen kannalta merkittäviä, kun työntekijä tasapainottelee esimerkiksi toimipaikan intressien, omien tavoitteiden sekä asiakkaiden kykyjen välillä. Tutkimuksessa ilmi tulleet työntekijöiden kokemat ristiriidat tekevät ymmärrettäväksi ja näkyväksi väkivaltatyön erityisyyden ja haasteellisuuden, sekä osoittavat väkivaltatyön kehittämisen tarpeita.