Kuka kulkee vanhemman vierellä? : lastensuojelun asiakkaana olevien vanhempien kokemuksia sosiaalisista verkostoistaan

Abstract

Tutkielmassa tarkastellaan lastensuojelun avohuollon asiakkaana olevien vanhempien kokemuksia omista sosiaalisista verkostoistaan ja verkostoiltaan saamastaan avusta. Aineisto koostuu kolmen lastensuojelun avohuollon asiakkaana olevan vanhemman puolistrukturoidusta teemahaastattelusta. Aineisto on analysoitu sisällönanalyysin keinoin. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä on yhteisö Heikki Lehtosen, Zygmunt Baumanin ja Anneli Pohjolan tulkitsemana. Anneli Pohjola pohjaa tulkintansa Simon Screterin ja Michael Woolcockin ajatuksiin ihmisten välisistä siteistä. Vanhempien kokemuksia sosiaalisista verkostoistaan analysoidaan yhteisön ulottuvuuksien kautta. Näitä ulottuvuuksia ovat yhteisön virallinen ja epävirallinen luonne, aika ja paikka, yhteisössä toteutuvien suhteiden luonne sekä kommunikaatio. Analyysissä kiinnitetään huomiota sosiaalisten siteiden luonteisiin tasoilla sitova (bonding), silloittava (bridging) ja liittävä (linking). Tutkimustulosten mukaan vanhempien sosiaaliset verkostot käsittävät 10-20 nimettyä henkilöä, keihin vanhemmat ovat yhteydessä vuositasolla. Nämä henkilöt ovat kotitalouden perheenjäseniä, kodin ulkopuolella asuvia lapsia sekä sukulaisia, kuten omat ja puolison vanhemmat, omat sisarukset ja mahdolliset muut sukulaiset. Muita sosiaaliseen verkostoon kuuluvia henkilöitä tai tahoja ovat muun muassa ystävät, harrastepaikan henkilökunta, seurakunnan jäsenet sekä virallisemmat tahot, kuten sosiaalityöntekijä ja oma terapeutti. Perhe eri muotoineen on vanhemmille tärkein vahvojen sosiaalisten siteiden (bonding) lähde ja perhe saa yhteisön muotoja. Vanhemmilla on taustallaan monia eroja ja nämä erot ovat muuttaneet heidän sosiaalista verkostoaan. Vanhempien pitkäaikaisimpia sosiaalisia suhteita edustavat bonding -tyyppiset vahvat suhteet omiin lapsiin, omiin vanhempiin sekä joihinkin sisaruksiin. Vanhemmat käyttävät aktiivisesti sosiaalista mediaa, mutta se ei näytä korvanneet sosiaalisia suhteita, vaan mediaa käytetään yhteydenpitämiseen omiin sosiaalisiin verkostoihin. Tutkimustulosten mukaan vanhemmat ovat saaneet sekä taloudellista että emotionaalista tukea ja apua omilta epävirallisilta sosiaalisen verkoston jäseniltä sekä myös sosiaalisen verkoston virallisilta jäseniltä. Taloudellisen tuen merkitys korostui tutkimusaineistossa. Kun virallisen tahon antama apu lähtee perheen tarpeista on se hyödyllistä. Aineistosta ei noussut esiin avun saamatta jäämisen kokemuksia.