Luontoarvot ja ihmisvaikutukset soiden arvottamisessa : esimerkkinä Keski-Suomen suot

Abstract

Soita arvotetaan esimerkiksi maankäytön suunnittelua varten. Suunnittelua ohjaavat erilaiset ohjelmat ja tavoitteet, joita seuraamalla pyritään vähentämään turhia selvityksiä. Valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet luovat päällimmäiset ohjeistukset maakuntakaavoille, joiden avulla voidaan ennalta ohjata käyttöalueita ja suojelualueita. Suunnittelua varten soita pyritään arvottamaan niiden luontotyypin ja luonnontilaisuuden perusteella. Arvottamisessa ihmisen vaikutus näkyy soilla erityisesti niiden luonnontilaisuudessa. Tutkimuksen mukaan suurimpina vaikuttajina luonnontilaisuuteen nähdään olevan mm. metsätalouden, turvetuotannon, suojelualueiden ja sijainnin. Suon muutosherkkyyteen vaikuttaa suotyypin ja sen pinta-alan lisäksi toimintojen sijoittuminen suolla ja sen valuma-alueella. Tutkimuksessa arvotettiin yhdeksän keskisuomalaista suota luonto-, ihmisvaikutus- ja virkistyskäyttöarvojen perusteella. Arvottaminen tehtiin monikriteerimenetelmällä yhdistäen arviointipuun avulla luotuun WebHIPRE-malliin internetkyselyn, karttatarkastelun ja maastotutkimuksen tietoja. Mallin avulla etsittiin luontoarvojen perusteella arvokkaita soita, joihin kohdistui vähän ihmisvaikutuksia. Tietoa verrattiin maastokartoituksella saatuihin tietoihin ja näin voitiin arvioida mallin toimivuutta ennakkoarvioinnin keinona. Tutkimuksen yhteydessä saatiin internetkyselyn kautta selville ihmisten näkemys soihin vaikuttavien tekijöiden tärkeydestä. Ihmisvaikutuksille luotiin arvojärjestys, jota voitiin hyödyntää soiden arvottamisessa. Arvokkaimmat kohteet nousivat esiin, mutta samalla on huomattava arvotuksen perusteiden vaikutus tuloksiin. Pisteiden suhteellisuus toisiinsa nähden vaikuttaa osin lopputulokseen. Mallin mukaan ihmisvaikutusten vähäisyys ei ole suoraan yhteydessä korkeisiin luontoarvoihin. Sen sijaan ihmisvaikutus näkyy selkeimmin soiden kokonaislajipisteissä. Muuttamalla mallia lajistopisteiden osalta sekä tarkentamalla ihmisvaikutuksia voidaan sitä käyttää arvioinnin apuvälineenä.

Peatland ecosystems are valued for land use planning, for example. By utilizing different programs and managing guide objectives, unnecessary research can be avoided. National land use objectives provide a general guideline for regional land use planning and can be used to support raw land and nature protection areas. Peatlands are valued based on their habitat types and intact landscape. Human disturbance is seen particularly in pristinity of peatlands. The greatest impact is seen to be caused by forestry, industrial harvesting of accumulated peat, nature protection areas and geographical location. A peatland´s sensitivity to change is dependent on the location of each disturbance in that peatland and its catchment basin, as well as on its habitat type and area. In this research nine peatlands from Central Finland were graded by nature value, human impact, and recreational use. Their values were ranked using multicriteria decision analysis. An internet questionnaire, map review, field research and value tree information were used to create a WebHIPRE -model. Valuable peatlands were identified based on their high natural value and low anthropogenic impact. Model´s information was compared to field research and its use as ex ante evaluation method was evaluated. As a result of this research, the different disturbances effecting peatlands were measured and ranked by importance. Hierarchy was created for anthropogenic effects and used for assessing peatlands. The most valuable peatlands were identified from results but at the same time it is important not to rely too heavily on the selected criteria chosen for generating results. The scoring scales established between each criteria can effect our overall results. After the model, low anthropogenic effect isn´t directly connected to high nature value. Instead, it´s seen more clearly in overall score of species in peatland. Model can be used as guiding tool for ecological assessment by changing the scoring scale given to each species and defining anthropogenic effects.