Proaktiivinen diplomatia Japanin ulkopoliittisena strategiana : pehmeiden diplomaattisten keinojen turvallisuuspoliittiset päämäärät Abe Shinzon ensimmäisellä pääministerikaudella

Abstract

Tutkielmani käsittelee Abe Shinzon ensimmäisen pääministerikauden (2006–2007) proaktiivisia ulkopoliittisia strategioita. Tarkasteluni keskiössä ovat sekä pääministeri Abe Shinzon esittämä proaktiivisen diplomatian strategia että hänen ulkoministerinsä Aso Taron esittämä vapauden ja vaurauden kaaren strategia. Kysyn tutkielmassani, millaisia turvallisuuspoliittisia päämääriä näiden proaktiivisten ulkopoliittisten strategioiden esittämiselle on hahmotettavissa. Tutkimusaineistona käytän pääministeri Aben ja hänen ulkoministerinsä Ason ulkopolitiikkaa käsitteleviä puheita ja lehdistötilaisuuksia. Teoreettisina ja metodologisina työkaluina hyödynnän diskurssianalyysiä, jonka kautta tarkastelen pääministeri Aben ja ulkoministeri Ason Japanille diskursiivisesti rakentamia identiteettipositioita, joiden kautta samalla legitimoidaan proaktiivisia ulkopoliittisia strategioita. Tämän lisäksi hyödynnän analyysissäni Joseph Nyen pehmeän vallan teoriaa sekä teoriaa soft balancing -strategioista tulkitessani pehmeiden diplomaattisten keinojen strategista merkitystä Japanin turvallisuuspoliittiselle suunnittelulle ja erityisesti Kiinan valta-aseman nousuun varautumiselle. Ulkoministeri Ason vapauden ja vaurauden kaaren analyysissä hyödynnän lisäksi Halford Mackinderin ja Zbigniew Brzezinskin geopoliittisia näkemyksiä Euraasian mantereesta. Näin kykenen tarkastelemaan Japanin pehmeiden diplomaattisten keinojen strategista merkitystä Euraasian mantereen valtapoliittisen kilpailun näkökulmasta. Tutkimustuloksina esitän, että turvallisuuspoliittisiin uhkiin varautuminen on epäsuorasti läsnä proaktiivisen diplomatian päämääränä Aben ensimmäisen pääministerikauden poliittisissa puheissa. Japanin identifioimisstrategialla läntiseksi vallaksi ja universaalien arvojen korostamisella pyritään epäsuorasti legitimoimaan Japanin osallistuminen Kiinan valta-asemaa hillitseviin turvallisuuspoliittisiin järjestelyihin. Samoin Japanin identifioimisstrategialla aktiiviseksi rauhanrakentajaksi pyritään epäsuorasti höllentämään pasifismin normin rajoittavaa vaikutusta Japanin ulko- ja turvallisuuspoliittiselle roolille.