Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää vaikuttavatko toimintakyvyssä tapahtuvat muutokset onnellisuuteen. Tutkimus on tapaustutkimus ja tapaus koostui seitsemästä ”Iloiset työntekijät” -vertaisryhmän jäsenestä. He osallistuivat marraskuun 2015- helmikuun 2016 välisenä aikana vertaisryhmään, joka oli tarkoitettu niille erityishuoltolain tai sosiaalihuoltolain
mukaisessa työtoiminnassa oleville, joiden tavoitteena on päästä tuettuun työhön, tai saada
lisää tietoa tuetun työllistymisen mahdollisuuksista, sekä saada vertaistukea.
Tutkimuksen teoreettinen tausta muodostui toimintakyky- ja onnellisuuskäsitteiden ympärille. Tuetusta työllistymisestä on tehty joitakin tutkimuksia toimintakyvyn näkökulmasta. Sosiaalista toimintakykyä ja sen määrittelyä on tutkittu vasta vähän, eikä onnellisuustutkimuksia ole aikaisemmin tehty toimintakyvyn muutosten näkökulmasta. Tutkimus
on laadullinen tapaustutkimus. Tutkimuksen aineisto koottiin pääasiassa kahdella eri haastattelukerralla. Haastat
telut toteutettiin avoimina haastatteluina, joista toinen kirjattiin niin,
että kirjaukseen otettiin mukaan aiheeseen liittyvät asiat ja toinen haastattelu äänitettiin ja
litteroitiin. Tutkimuksen analysointi toteutettiin abduktiivisen päättelyn avulla, eli empirialähtöisesti, jossa teoria oli ohjaavana tekijänä.
Tutkimuksen pohjalta näyttää siltä, että toimintamahdollisuuksien tukemisella
on suuri merkitys yksilön onnellisuuteen ja siihen, että hän kokee elämänsä mielekkääksi ja
pystyy toteuttamaan tärkeimmät tarpeensa. Ilman toimintakykyä yksilö ei pysty toimintaan,
joten toimintamahdollisuuksien tukeminen mahdollistaa onnistuessaan myös tavoitellun toiminnan. Toimintakyvyn positiiviset muutokset vaikuttavat elämäntyytyväisyyteen ja onnellisuuteen.
Tärkeimmiksi asioiksi asiakkaan toimintakyvyn ja onnellisuuden kannalta
nousivat tiedon- ja tuen saaminen, sekä asiakkaan, työntekijöiden ja läheisten asenteet suhteessa tavoiteltuun toimintaan. Tutkimuksessa nousi esille myös se, että yksilön kannalta
ensimmäinen valtaistumisen ja voimaantumisen kokemus on erityisen tärkeä. Ensimmäisen
kokemuksen jälkeen hänen on mahdollista tavoitella uusia voimaantumisen kokemuksia.
Lähipiiri on tärkeä tukija kehitysvammaisten-ja mielenterveyskuntoutujien elämässä. Läheisillä voi olla voimaannuttava vaikutus, mutta he voivat olla myös jarruna asiakkaan tavoitteiden saavuttamiselle. Opittu avuttomuus voi aiheuttaa sen, että asiakas ei tuestakaan huolimatta halua ottaa askelia eteenpäin, vaan jää aivan kuin jumiin omaan tilanteeseensa.
...
