Linnun jälki : Jussi Heikkilän lintuaiheisen taiteen tulkintaa ihmistieteellisen eläintutkimuksen ja posthumanismin valossa

Abstract

Pro-gradu -työssäni tutkin Jussi Heikkilän lintuaiheista taidetta ihmistieteellisen eläintutkimuksen ja kriittisen posthumanismin näkökulmista. Tutkimukseni keskittyy tarkastelemaan minkälaisia merkityksiä linnut Heikkilän taiteessa saavat ja minkälaista käsitystä luonnon ja kulttuurin välisestä suhteesta hänen taiteensa lintujen kautta rakentaa. Samalla tarkastelen laajemmin eläinten ja luonnon esittämistä kuvataiteessa. Tutkin myös Heikkilän asemoitumista suomalaisten eläimiä ja luontoa käsittelevien nykytaiteilijoiden joukossa. Heikkilän taiteessa lintuharrastuksella ja lintujen tieteellisellä tutkimuksella on keskeinen merkitys. Taiteensa kautta hän tuo esille lintujen merkitystä tärkeänä ekosysteemin osana, mutta myös osana inhimillistä kulttuuria. Analyysissani keskeiseksi nouseekin Donna Harawayn ja Bruno Latourin luoma luontokulttuurin käsite. Tämän käsitteen avulla puran länsimaisessa ajattelussa ilmenevää dualistista jakoa luontoon ja kulttuuriin. Heikkilän teoksissa luonto ja kulttuuri yhdistyvät yhä uudelleen lukemattomin tavoin. Teokset pakottavat kysymään, mikä lopulta erottaa luonnon ja kulttuurin toisistaan? Koska Heikkilän taide kietoutuu tiiviisti lintuharrastukseen, kommentoi hänen taiteensa luonnon tämän hetkistä tilaa ja ihmisen osallisuutta siihen. Posthumanistisesta näkökulmasta tarkastellen hänen taiteensa voi nähdä kyseenalaistavan perinteistä näkemystä ihmisen erillisyydestä ja ylemmyydestä suhteessa muihin eläimiin ja luontoon. Hänen tuotantonsa tarkastelu kriittisen posthumanismin ja ihmistieteellisen eläintutkimuksen näkökulmista liittää hänet tämän hetkiseen eläinten ja luonnon yhteiskunnallisesta asemasta käytävään keskusteluun. Heikkilän tuotannon kautta pohdin myös taidetta keinona vaikuttaa yhteiskunnassa.