Näytä suppeat kuvailutiedot

dc.contributor.authorPuranen, Maiju
dc.date.accessioned2016-12-02T07:34:32Z
dc.date.available2016-12-02T07:34:32Z
dc.date.issued2016
dc.identifier.otheroai:jykdok.linneanet.fi:1644058
dc.identifier.urihttps://jyx.jyu.fi/handle/123456789/52143
dc.description.abstractHarmaahylkeiden (Halichoerus crypus) määrän lisääntyminen on aiheuttanut viime vuosikymmeninä voimakkaita ristiriitoja kalastuselinkeinon kanssa koko Itämeren alueella. Harmaahylkeiden elinpiirejä Itämerellä on tutkittu paljon, mutta niiden pidemmistä vaelluksista tarvitaan vielä lisätietoa esimerkiksi kannanhoidon suunnittelua varten. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli lisätä tietoa harmaahylkeiden vaelluksista Itämerellä ja tarkastella vakaiden isotooppien menetelmän soveltuvuutta harmaahylkeiden eri merialueiden välisen liikkumisen selvittämiseen. Lisäksi tässä työssä tutkittiin harmaahylkeen sukupuolen, iän, pyyntivuodenajan ja pyydystyspaikan vaikutusta vaeltaneiden yksilöiden määrään eri merialueilla. Työssä selvitettiin 177 harmaahylkeen vaellushistoria käyttäen lihaskudoksesta määritettyjä hiilen (δ13C) ja typen (δ15N) vakaiden isotooppien suhteita. Vaellushistorian selvittämisessä käytettiin kullekin merialueelle silakoiden (Clupea harengus membras) (n = 25) vakaista isotoopeista (δ13C ja δ15N) laskettua vertailuarvoa. Myös vedyn (δ2H) vakaat isotoopit määritettiin silakoista ja hylkeistä, mutta niiden avulla ei pystytty erottamaan harmaahylkeiden sijaintia Itämerellä, joten niitä ei sisällytetty malliin. Harmaahylkeistä 75 % oli vaeltanut pyydystyspaikalleen muulta Itämeren alueelta kuukauden sisällä ennen kuolemaansa. Vaelluksia oli tapahtunut tasaisesti kevään, kesän ja syksyn aikana. Pyydyskuolleet ja pyydysten tai kalanviljelylaitosten läheltä metsästetyt harmaahylkeet olivat liikkuneet tilastollisesti merkitsevästi vähemmän kuin muualta metsästetyt yksilöt. Sen sijaan vaellusten määrissä ei ollut tilastollisesti merkitsevää eroa eri ikäryhmien tai sukupuolten välillä. Tutkimuksen tulokset antoivat viitteitä siitä, että Itämeren harmaahylkeet tekevät pitkän välimatkan siirtymiä luultua useammin ja myös tyypillisten vuodenaikaisvaelluksien lisäksi. Tutkimuksessa saatiin myös lisäviitteitä siitä, että kalanpyydyksistä ruokailemaan erikoistuneet yksilöt ovat muita paikallisempia. Vakaiden isotooppien menetelmän käytöstä Itämeren harmaahylkeiden vaellustutkimuksissa saatiin lisätietoa, mutta täfi
dc.description.abstractThe population of Baltic Sea grey seal (Halichoerus grypus) has increased significantly during the last two decades, further hindering the fishery in the Baltic Sea. Grey seal homer ranges have been studied before, but large scale migration studies are also needed to assist sustainable management of the stock. The purpose of this study was to determine the proportion of studied grey seal individuals that had migrated between sea areas, and how seal sex, age, and time or cause of death affects the migration rate. The migration history of each grey seal (n = 177) was estimated from carbon and nitrogen stable isotope analysis (δ13C and δ15N) of muscle tissue. Reference values for each area of the sea were calculated from carbon and nitrogen stable isotope values of Baltic herring (Clupea harengus membras) (n = 25) carbon and nitrogen stable isotope values. Hydrogen stable isotope values (δ2H) were also determined for grey seal and Baltic herring, but were not included in the data modelling due to the low discrimination ability of δ 2H in this case. In this study 75 % of the examined grey seals had migrated from a different sea area within a month of their death. Migrations had taken place equally in spring, summer and autumn. Grey seals that had drowned in fish traps or had been hunted near fish traps or fish farms had migrated less frequently than individuals that were hunted elsewhere. Age, or sex did not affect the rate of migrations between different sea areas. The results indicate that Baltic Sea grey seals make long-distance migrations more often than was previously thought, in addition to their known seasonal migrations. This study also provides more information about stable isotope analysis as a method for tracking Baltic grey seal migration, although the reliability of the method cannot be evaluated from these data.en
dc.format.extent1 verkkoaineisto (38 sivua)
dc.format.mimetypeapplication/pdf
dc.language.isofin
dc.rightsJulkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.fi
dc.rightsThis publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.en
dc.titleItämeren harmaahylkeiden (Halichoerus grypus) liikkumisen selvittäminen vakaiden isotooppien menetelmällä
dc.identifier.urnURN:NBN:fi:jyu-201612024904
dc.type.ontasotPro gradu -tutkielmafi
dc.type.ontasotMaster’s thesisen
dc.contributor.tiedekuntaMatemaattis-luonnontieteellinen tiedekuntafi
dc.contributor.tiedekuntaFaculty of Sciencesen
dc.contributor.laitosBio- ja ympäristötieteiden laitosfi
dc.contributor.laitosDepartment of Biological and Environmental Scienceen
dc.contributor.yliopistoUniversity of Jyväskyläen
dc.contributor.yliopistoJyväskylän yliopistofi
dc.contributor.oppiaineAkvaattiset tieteetfi
dc.contributor.oppiaineAquatic sciencesen
dc.date.updated2016-12-02T07:34:33Z
dc.rights.accesslevelopenAccessfi
dc.type.publicationmasterThesis
dc.contributor.oppiainekoodi4012
dc.subject.ysohalli
dc.subject.ysovaellus
dc.subject.ysoisotoopit
dc.subject.ysoItämeri
dc.format.contentfulltext
dc.type.okmG2


Aineistoon kuuluvat tiedostot

Thumbnail

Aineisto kuuluu seuraaviin kokoelmiin

Näytä suppeat kuvailutiedot